Majakka

19.10.2017

Usko ja epäusko

Ensi sunnuntain aihe ”usko ja epäusko” vie meidät aivan kristinuskon ytimeen.

Seurakunnan yhteisessä uskontunnustuksessa lausutaan kaikki oleellinen; Jumala on Luoja, Jeesus on kuoleman voittaja ja syntiemme sovittaja ja Pyhä Henki on yhteyden luoja ja pyhittäjä. Uskontunnustukseen yhtyminen voi joskus tuntua ylivoimaiselta ja vaikealta. Kun elämää varjostaa vastoinkäymiset ja ahdistus, Jumala tuntuu kaukaiselta ja jopa epäuskottavalta. Myös Jeesus joutui huutamaan kerran: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”.

Jumalaan turvautuminen voi kuitenkin tuoda elämään sen ainoan lohdutuksen. Jumala on luvannut huolehtia kaikista luoduistaan. Jeesus korotettiin kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen Jumalan rinnalle. Samoin Jeesus lupasi seuraajilleen sijan Taivaan kotiin. Osallisuus Jumalan perheväkeen ja Taivaan perilliseksi ovat parhaita lahjoja mitä ihminen voi omistaa. Epäuskon vallatessa saatamme alkaa epäilemän Jumalan lupauksia. Mietimme, voimmeko sittenkään kelvata Jumalalle.

Raamatun vakuutus on varma: ”Älä pelkää. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.”

 

Tuula Lahti, Keuruun seurakunta

13.10.2017

Yhtä matkaa

Israelissa on juuri vietetty viikon mittaista Lehtimajajuhlaa. Tässä sadonkorjuujuhlassa muistellaan erämaavaellusta ennen Luvattuun Maahan saapumista. Palmunlehdistä rakennetuissa harvakattoisissa lehtimajoissa israelilaisten ajateltiin asuneen erämaavaelluksensa aikana. Perinteeseen kuuluu, että lehtimajassa syödään ja seurustellaan perheen ja ystävien kanssa, lauletaan ja luetaan Raamatusta erämaavaelluksen tapahtumista.

Jumala kutsui kansansa orjuudesta vapauteen, erämaahan puhuakseen sille suloisesti ja solmiakseen sen kanssa liiton. Rakkauden laki – kymmenen käskyä viitoitti tietä, mutta matkanteko osoittautui toistuvaksi kapinoinniksi. Kuitenkin Jumala armahti katuvaa kansaansa tämän kompuroinneista ja harharetkistä ohjaten omansa uskollisesti perille asti.

Entä oma polkumme? Yhtä lailla kivikkoista rakastaa ”Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä”. Mutta voimme iloita Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta, kun hän on jo kantanut rakkaudettomuutemme koko syntikuorman. Ristillä hän on tehnyt sovinnon lunastamalla meidät vapaiksi. Haluammeko elää hänen valmistamansa sovituksen turvin? Luotammeko koko elämämme hänen johdettavakseen? Iloitsemmeko matkakumppanuudesta hänen kanssaan? Joka aamu on hänen armonsa uusi. ”Astukaamme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme”, Hepr 4:16.

Jari Honkakari

5.10.2017

Jumala antaa murheisiin rauhan rukoilijalle

”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil.4:6-7)

Ei ole helppoa olla huolehtimatta ja murehtimatta mistään. Kun yksille harteille kasataan liikaa työstressiä, ongelmia kotona, taloudellisia huolia ja kaikkea elämän vastoinkäymistä, saattaa tällaiset Raamatun kohdat lähinnä naurattaa ja turhauttaa. ”Helppohan sinun on sanoa älä ole mistään huolissasi, kun et tiedä mitä kaikkea minulla on.” saatat silloin ajatella.

Jumala ei kuitenkaan jätä meitä pulaan sanomalla vain, että älkää huolehtiko. Jumala antaa meille toimintaohjeen mitä meidän on murehtimisen sijasta tehtävä. Rukoilkaa. Rukoilkaa, anokaa ja kiittäkää siitä kaikesta mitä tarvitsette.

Jumala myös kertoo mitä rukoilemisesta seuraa. Hän ei lupaa, että asiat, joista on huolehtinut, häviäisivät saman tien ja elämästä tulisi yhtä ruusuilla tanssimista. Ei Jumala olisi silloin Jumala, jos Hän toteuttaisi kaikki meidän pyyntömme juuri niin kuin me haluamme. Silloin meistä tulisi jumalia. Meillä ei voisi silloin myöskään olla vapautta tehdä omia valintoja ja oppia omien virheiden kautta.

Jumalan ratkaisu on paljon parempi. Hän lupaa olla meidän kanssamme ja antaa meille tuossa mieltä painavassa asiassa rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Kuvittelepa suurin rauha, minkä voit kuvitella. Se on ehkä pimenevässä syysillassa takkatulen ja hyvän kirjan ääressä rennosti oleminen ilman mitään häiriöitä. Tai se voi olla kesäiltana tyyni järvenpinta, johon aika ajoin ilmestyy renkaita pienten kalojen hyppiessä. Mikä tahansa onkaan sinulle se suurin rauha, Jumala lupaa antaa vielä suuremman rauhan asiaan, joka äsken painoi sinua. Tuosta rauhasta käsin asia näyttää paljon enemmän käsiteltävältä ja sen kanssa voi pikkuhiljaa edetä kohti parempaa.

 

Tero Heikkilä

Nuorisotyönohjaaja

Keuruun seurakunta

© 2018 Keuruun Seurakunta