Majakka

31.1.2018

Sitoudu sanaan, tutki totuutta, virkisty valossa!

Kynttilänpäivä, kevään merkki, kertoo valosta. Valkoinen hanki vahvistaa yhä korkeammalla ja kauemmin loistavan auringon valon jopa sietämättömän kirkkaaksi. Valo virkistää, mutta saattaa myös ahdistaa paljastaessaan kaamoksen hämärässä piiloon jääneet tahrat, roskat, pölypallot ja muun sotkun.

Joskus päivän kunto ei riitä valon kohtaamiseen. Silloin vedetään pimennysverhot ikkunoihin ja käperrytään hämärään. Tällaisillakin päivillä on sijansa, mutta pidemmän päälle terveellisempi vaihtoehto niin ruumiille kuin sielulle on tietenkin siivota ja ulkoilla.

Kynttilänpäivän kirjetekstissä apostoli Johannes kirjoittaa: ”Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää.” Jumalan valo tuli ensimmäisenä jouluna maailmaan. Vanha Simeon tunnisti tuon valon Jeesus-lapsessa, joka aikuiseksi vartuttuaan itsekin sanoi olevansa maailman valo. Hänen seuraajiensa ei tarvitse kulkea pimeässä.

Jeesuksessa yhdistyvät mielenkiintoisesti käsitteet valo, sana ja totuus. Omien sanojensa mukaan hän on, monien muiden määreiden lisäksi, valo ja totuus. Raamattu kertoo Jeesuksen olevan myös Sana, jonka voimalla koko maailma on luotu ja joka pitää kaiken koossa. Jäähyväisrukouksessaan Jeesus pyytää, että Isä pyhittäisi hänen seuraajansa totuudella, ja tarkentaa: ”Sinun sanasi on totuus.”

Lihaksi tullut Sana sitoutui maan päällä ollessaan järkähtämättömästi kirjoitettuun sanaan. Kirjoituksiin vedoten hän torjui kiusaajan houkutukset. ”Ettekö ole lukeneet, mitä kirjoituksissa sanotaan?” -repliikki tuli tutuksi niin fariseuksille kuin opetuslapsillekin.

Uskallammeko kohdata Jumalan sanaan sisältyvän totuuden ja valon piilottamatta sitä omien suhteellisten ja vaihtoehtoisten totuuksiemme verhojen taakse? Se valo paljastaa säälimättä tahrat, sotkut, virheet ja puutteet. Mutta se tarjoaa myös valmiiksi maksetun puhdistuspalvelun. Jeesuksen seurassa sanaan sitoutunut totuus vapauttaa ja valo virkistää.

Heikki Koljonen

Kanttori

Keuruun seurakunta

22.1.2018

YHTEYTTÄ KAIKILLA AISTEILLA

Takana joulun tuoksut, kynttilän valo, tutut joululaulut, uudenvuoden räiskyvät valokuviot taivaalla – kaikkea niin paljon, koettavaa ja sydämelläkin tunnettavaa. Paluu arkeen ja rutiineihin tai yksinäisyyteen lomalaisten palatessa koteihin. Muutosta, vaikka kaikki on ennallaan. Paloauton, ambulanssin tai poliisin hälytysääni saa havahtumaan – Onneksi kaikki on ennallaan. Onneksi on tutut rutiinit, oma rauha, ystävät, perheenjäsenet ne tärkeimmät asiat, jotka pitävät elämäni kasassa.
Mikä on tila, jossa pystyn parhaimpaan– itseni löytämiseen? Hetki, jossa saan olla oma itseni. Hetki, jossa ajatukset virtaavat ja saan aistia elämää kaikilla aisteilla. Saan tuntea lumen kylmyyden ja kuulla sen narinan, Nähdä tähden tuikkeen ja hymyn ystävän kasvoilla. Saan tuntea iloa ja surua, pelkoa ja rakkautta. Hetki, jossa koen kuuluvani johonkin, vaikka olisin aivan yksin. Jumala antoi tämän kaiken minulle ja sinulle. Aina en ehdi tai jaksa huomata sitä ja tunne kiitollisuutta. Itse teen kiireen, levottomuuden, riittämättömyyden sen, mikä sitoo rakkauden ja levon elämästäni, sen etten aina tunne kaikilla aisteilla vaan tukahdutan ne.
Kuulenko Jumalan hengityksen, Hän antaa voimansa sydämen lyönnin tahtiin, jos en kiirehdi liian nopeasti eteenpäin.
Tänään torstaina on Kristittyjen ykseyden rukouspäivä, jotta olisimme yhtä Jumalamme edessä ja tukisimme toisiamme. Jotta olisimme kristittyjä tämän maailman keskellä ja näyttäisimme valoa sinne missä pimeys vie voiman ja valon tulevaisuudelta. Jotta haluaisimme ykseyttä: tyytyisimme vähempään ja näkisimme elämämme ainutkertaisuuden. Luottaisimme, että pienistä paloista koostuu paras elämä juuri minulle yhdessä muiden kanssa. Jotta jaksaisimme uskoa rukouksen voimaan, siihen, että Jumala tietää, näkee ja ymmärtää ja antaa kaiken mitä tarvitsen ajallaan. 2 Tim 1:9
Jumalan rakkauden täyttämää kevättä sinulle elettäväksi ja ihmeteltäväksi.

Kirsti Mäkinen

Nuorisotyönohjaaja

14.1.2018

Joulun lapsesta syntisten Vapahtaja

Vaikka joulu on jo takana ja Nuutinpäiväkin nyt lauantaina, elämme silti kirkkovuoden joulupiiriä, mikä kestää kynttilänpäivää seuraavan lauantain ehtookellojen soittoon asti. Nyt loppiaisen jälkeen kohtaamme evankeliumiteksteissä aikuistuneen Jeesuksen.
 
Toisen loppiaisen jälkeisen sunnuntain aihe on, Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa. Hän osoittaa Vanhan Testamentin profeetta Jesajan lupausten täyttyneen. Jumalan valtakunta saapui ihmiseksi tulleessa Sanassa ajan ja paikan todellisuuteen.
 
Kaanaan häissä Jeeus teki ensimmäisen tunnustekonsa, tarjottavaa viiniä riitti. Usein tällä tapahtumalla ihmisten kesken pilkataan uskoa ja raittiutta. Tosiasia kuitenkin, jonka monet ovat kokeneet henkilökohtaisesti ihmeenä, on se että Jeesus on poistanut elämästä alkoholin orjuuden ja viina sekä viini ovat vaihtuneet vedeksi.
 
Raittius ja tipaton tammikuu ovat ihan hyviä asioita. Mutta kuten Haapamäen katulähetyksessä toiminnan perustaja usein sanoi, raittius ei pelasta Jumalan edessä, vaan siihen tarvitaan syntisten Vapahtajaa, Jeesusta Kristusta. Kodin arjessakaan kattilan ulkopuolen pesu ei riitä, vaan kattila on puhdistettava sisältäkin.
 
Kun ihminen haluaa olla aito ja rehellinen, paljastuvat synnit omasta elämästä. On asioita, joita voi yrittää korjata ja välttää tulevaisuudessa. Mutta yhä enemmän omatunto nostaa esille asioita, jotka ovat eivät vain vaikeasti korjattavissa vaan peruuttamattomasti tehtyjä lähimmäistä ja Jumalan tahtoa vastaan. Sielunvihollinen koettaa ajaa ihmisen epäuskoon ja epätoivoon.
 
Jumala kuitenkin tahtoo hyvää jokaiselle. Hän ei halua kenenkään jäävän sielunvihollisen haltuun ja juuri siksi Hän lähetti Poikansa Vapahtajaksemme, joka hankki kuolemallaan vapautuksen syyllisyydestä ja synnin vallasta.
 
Lauri Oinonen
 

4.1.2018

Jeesuksen nimessä uuteen vuoteen

Pienen lapsen tietoisuus itsestään vahvistuu hänen oppiessaan tunnistamaan oman nimensä. Ajan myötä lapsi alkaa pohtia tarkemmin asioita ja kysellä sanojen merkityksiä. Jossain vaiheessa ihminen kysyy myös oman nimensä merkitystä. Raamatun kirjoittamisen aikaan lienee jokaiseen nimeen sisältyi jokin viittaus.

Mooses-nimi juontuu sanasta ’nostaa vedestä’ ja viittaa siten hänen löytymiseen Niilissä kelluvasta kaislakorista. Jaakobin nimessä yhdistyvät merkitykset ’kantapää’, ’seuraaja’ ja ’petturi’. Syntymässä Jaakobin käsi oli tarttuneena veljensä Esaun kantapäähän. Myöhemmin hän petti veljeltään esikoisuuden ja huijasi isäänsä antamaan hänelle esikoiselle kuuluvan siunauksen. Lopulta Jumala antoi Jaakobille uuden nimen Israel. Herran koulussa petturista leivottiin ’Jumalan taistelija’, ’Jumalan prinssi’. Jumalan koulussa Jaakob sai löytää uuden identiteetin.

Jeesus-nimi merkitsee ’Herra on apu’, ’Herra pelastaa’. Mitä aikuisuuteen kasvava Jeesus mietti itsestään pohtiessaan näitä merkityksiä? ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” kuultiin ristillä (Luuk. 23:46.). Syvä luottamus Isään oli läsnä kaikessa, mitä Jeesus teki ja opetti. Siinä hän sai löytää jopa uuden pelastetun ruumiin.

”Älä pelkää. Minä olen sinut lunastanut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut. Sinä olet minun” (Jes. 43:1). Jeesuksen nimeen luottaen jokainen meistä saa löytää itselleen uuden kristityn identiteetin. Mikään mennyt ei määrää lopullista tulevaisuuttamme. Se on yksin Jumalan lupauksissa.

 

Seppo Viljasjärvi

© 2018 Keuruun Seurakunta