Majakka

14.1.2018

Joulun lapsesta syntisten Vapahtaja

Vaikka joulu on jo takana ja Nuutinpäiväkin nyt lauantaina, elämme silti kirkkovuoden joulupiiriä, mikä kestää kynttilänpäivää seuraavan lauantain ehtookellojen soittoon asti. Nyt loppiaisen jälkeen kohtaamme evankeliumiteksteissä aikuistuneen Jeesuksen.
 
Toisen loppiaisen jälkeisen sunnuntain aihe on, Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa. Hän osoittaa Vanhan Testamentin profeetta Jesajan lupausten täyttyneen. Jumalan valtakunta saapui ihmiseksi tulleessa Sanassa ajan ja paikan todellisuuteen.
 
Kaanaan häissä Jeeus teki ensimmäisen tunnustekonsa, tarjottavaa viiniä riitti. Usein tällä tapahtumalla ihmisten kesken pilkataan uskoa ja raittiutta. Tosiasia kuitenkin, jonka monet ovat kokeneet henkilökohtaisesti ihmeenä, on se että Jeesus on poistanut elämästä alkoholin orjuuden ja viina sekä viini ovat vaihtuneet vedeksi.
 
Raittius ja tipaton tammikuu ovat ihan hyviä asioita. Mutta kuten Haapamäen katulähetyksessä toiminnan perustaja usein sanoi, raittius ei pelasta Jumalan edessä, vaan siihen tarvitaan syntisten Vapahtajaa, Jeesusta Kristusta. Kodin arjessakaan kattilan ulkopuolen pesu ei riitä, vaan kattila on puhdistettava sisältäkin.
 
Kun ihminen haluaa olla aito ja rehellinen, paljastuvat synnit omasta elämästä. On asioita, joita voi yrittää korjata ja välttää tulevaisuudessa. Mutta yhä enemmän omatunto nostaa esille asioita, jotka ovat eivät vain vaikeasti korjattavissa vaan peruuttamattomasti tehtyjä lähimmäistä ja Jumalan tahtoa vastaan. Sielunvihollinen koettaa ajaa ihmisen epäuskoon ja epätoivoon.
 
Jumala kuitenkin tahtoo hyvää jokaiselle. Hän ei halua kenenkään jäävän sielunvihollisen haltuun ja juuri siksi Hän lähetti Poikansa Vapahtajaksemme, joka hankki kuolemallaan vapautuksen syyllisyydestä ja synnin vallasta.
 
Lauri Oinonen
 

4.1.2018

Jeesuksen nimessä uuteen vuoteen

Pienen lapsen tietoisuus itsestään vahvistuu hänen oppiessaan tunnistamaan oman nimensä. Ajan myötä lapsi alkaa pohtia tarkemmin asioita ja kysellä sanojen merkityksiä. Jossain vaiheessa ihminen kysyy myös oman nimensä merkitystä. Raamatun kirjoittamisen aikaan lienee jokaiseen nimeen sisältyi jokin viittaus.

Mooses-nimi juontuu sanasta ’nostaa vedestä’ ja viittaa siten hänen löytymiseen Niilissä kelluvasta kaislakorista. Jaakobin nimessä yhdistyvät merkitykset ’kantapää’, ’seuraaja’ ja ’petturi’. Syntymässä Jaakobin käsi oli tarttuneena veljensä Esaun kantapäähän. Myöhemmin hän petti veljeltään esikoisuuden ja huijasi isäänsä antamaan hänelle esikoiselle kuuluvan siunauksen. Lopulta Jumala antoi Jaakobille uuden nimen Israel. Herran koulussa petturista leivottiin ’Jumalan taistelija’, ’Jumalan prinssi’. Jumalan koulussa Jaakob sai löytää uuden identiteetin.

Jeesus-nimi merkitsee ’Herra on apu’, ’Herra pelastaa’. Mitä aikuisuuteen kasvava Jeesus mietti itsestään pohtiessaan näitä merkityksiä? ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” kuultiin ristillä (Luuk. 23:46.). Syvä luottamus Isään oli läsnä kaikessa, mitä Jeesus teki ja opetti. Siinä hän sai löytää jopa uuden pelastetun ruumiin.

”Älä pelkää. Minä olen sinut lunastanut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut. Sinä olet minun” (Jes. 43:1). Jeesuksen nimeen luottaen jokainen meistä saa löytää itselleen uuden kristityn identiteetin. Mikään mennyt ei määrää lopullista tulevaisuuttamme. Se on yksin Jumalan lupauksissa.

 

Seppo Viljasjärvi

© 2018 Keuruun Seurakunta