Majakka

16.2.2018

Ärsyttääkö tietyöt? Tässä tie, joka pysyy aina priimakunnossa

Mitä sanasta tie tulee sinulle ensimmäisenä mieleen? Kenties idyllinen hiekkatie keskellä maalaismaisemaa järvien, peltojen ja heinäseiväsaitojen ympäröimänä. Ehkä mieleesi tulee vilkas, monikaistainen moottoritie, jossa maisemat eivät ole suuressa roolissa. Tärkeää on vain päästä määränpäähän. Mieleesi tullut tie voi olla myös aivan pikkiriikkinen polku keskellä metsää, minkä löytyminen ilahduttaa harhailevaa kulkijaa valtavasti.

Tie kertoo meille aina tarinaa eletystä elämästä. Joku muukin on kulkenut tästä. Minä en ole yksin. Tiet ja polut ovat alun perin muodostuneet juuri niin, että niitä pitkin on kuljettu useita kertoja. Kun kohdasta on kuljettu aiemmin, siitä on helppo kulkea myöhemminkin. Maahan piirtyy reitti, joka vie johonkin.

Tiellä on aina määränpää. Riippuen siitä minne olet menossa, sinun täytyy valita oikea tie. Väärä tie vie väärään paikkaan. Jos olet menossa Jyväskylään, sinun täytyy valita Jyväskyläntie. Jos haaveilet kokin ammatista, sinun kannattaa valita kokkikoulu. Jos haluat levittää iloa ympärillesi, voit valita auttamisen tien.

Mutta minne koko elämämme tie lopulta johtaakaan? Valitsimmepa elämässämme mitä tahansa teitä, koittaa lopulta se päivä, kun teiden valitseminen loppuu ja edessä on enää viimeinen määränpää. Onneksi meidän ei tarvitse päämäärättömästi harhailla ympäriinsä vailla tietoa lopullisesta päämäärästä vaan olemme saaneet kartan avuksi tälle matkalle. Raamatusta löytyy neuvoja monenlaisiin risteyspaikkoihin helpottamaan valintaa, mutta kaikkein oleellisin neuvo kohti taivasta on tämä:

”Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh.14:6)

Jeesus on kuollut ristillä ja noussut ylös taivaaseen, jotta me saisimme kaikki syntimme anteeksi ja voisimme seurata tuota samaa tietä Isän Jumalan luo. Tämän uskomalla meillä on tie ja määränpää selvillä. Lisäksi tältä tieltä löytyy mitä upeimmat näköalapaikat, hulppeimmat levähdyspaikat ja mahtavat matkakumppanit.

 

Tero Heikkilä

Nuorisotyönohjaaja

Keuruun seurakunta

9.2.2018

Kohti pääsiäistä

Talo on hiljainen. Kynttilänliekki lepattaa luoden tunnelmallisen ja rauhoittavan olon. Katson ikkunasta ulos. Luminen maisema aukeaa eteeni. Tuntuu hyvältä istahtaa hetkeksi alas ja katsella elämää rauhassa. Perheessämme eletään murrosiän tuomien haasteiden aikaa. Nuoremme haastavat omalla käytöksellään monin tavoin. Oma kasvunpaikkani äitinä on hellittää vähän ja väistyä hieman sivuun, ollen kuitenkin saatavilla. Helmihetkiä ovat ne hetket, kun nuori tulee ja kysyy neuvoa häntä mietityttäneeseen asiaan. Kohtaaminen, rakkaus ja välittäminen kantavat meitä molempia eteenpäin.

Kirkkovuodessa on alkamassa matka kohti pääsiäistä. Tuolla matkalla kohtaaminen ja rakkaus vievät myös eteenpäin. Laskiainen on saanut nimensä paastoon laskeutumisesta. Paastoaminen on hiljentymistä, itsetutkistelua, mahdollisesti pidättäytymistä jostakin ja tilan raivaamista oleelliselle omassa elämässä. Paastoaminen on myös oman elämän katselemista Jumalan läsnäolossa, syventymistä tutkimaan millainen Jumala on, millaisen tien Jeesus kulki ja mikä merkitys sillä on minulle. Paastoaminen on myös rukouksen aikaa. Rukous on uskallusta puhua Jumalan kanssa kuin ystävän kanssa puhutaan. Se on vuoropuhelua. Siinä luotu puhuu Luojalleen ja Luoja puhuu luomalleen. Seitsemän viikon matka laskiaisesta pääsiäiseen voi rikastaa ja kirkastaa omaa sisäistä elämää. Tuo matka voi auttaa löytämään itsensä ja elämänsä uudella tavalla kohdattuna ja rakastettuna. Siunattua matkaa kohti pääsiäisen iloa!

Rakas Jeesus, tulen eteesi kysellen, millainen on minun paastonaikani? En osaa hiljentyä kiireisen arjen keskellä enempää kuin muulloinkaan. Kokemuksesta tiedän, ettei paastoaminen tai jostain luopuminen tuo minua lähemmäksi sinua. Jospa luopuisinkin omasta yrittämisestä? Antaisin vain sinulle tilaa elämässäni. Olisi varmaan hyvä rukoilla enemmän ja lukea sanaasi useammin. Sellaisen paastonajan haluaisin. Auta minua siihen, sillä jokin minussa pistää vastaan. Vedä minua lähemmäksi sinua. (Kirjasta Rukouksia hiljaisuudessa, Seppo Laakso)

Kaisa Pihlajamäki, Keuruun seurakunta

© 2018 Keuruun Seurakunta