Majakka

14.2.2019

Kunto kohillaan

”Etsi aina elämässä kaunista ja hyvää, silloin kannat sydämessä onnen kultajyvää” lukee pienessä taulussa keittiömme seinällä. On ollut aikoja, jolloin tuo kaunis ajatus on tuntunut liian kaukaiselta arkisessa elämässä ja taas aikoja, jolloin se on ollut ponnahduslauta tekoihin, jotka ovat tuntuneet oikeilta, vaikka ovat vaatineet rohkeutta.
Sain olla viime viikon Kelan järjestämällä kuntoutusviikolla – selkäsairaita kaikki, jotkut kipeämpiä kuin toiset. Ymmärrys oli yhteistä – toive arjesta, josta selviäisi mahdollisimman kivuttomasti, jos se mitenkään on itsestä riippuvainen. On asioita, joihin voin vaikuttaa ja asioita, joihin en. Näin koko elämässäkin. On henkisesti kivuliaita ihmissuhteita, työpäiviä, perhetilanteita, jopa niin rakkaissa asioissa kuin harrasteet, on hankalia hetkiä. On päiviä, jolloin elämä on niin pysähdyksissä, että ulospääsyä ei näy.
Kuntoutusjaksolla valettiin intoa ja luottamusta hoitaa omaa itseään pienillä mutta säännöllisillä asioilla, ennen kuin huomaan olevani niin kipeä, että on pakko tehdä jotain. Voisiko elämässänikin olla jotain samankaltaista, hoitaisinko itseäni niin, että Jumala saisi antaa voimaa joka päiväiseen arkeeni. Säännöllinen huolto auttaa jaksamaan. Elämä voi tuoda eteeni minusta riippumattomia vaikeuksia, niistäkin selviän paremmin, jos lähtökuntoni on parempi.
Jokaisessa jumalanpalveluksessa on osio, jossa muistutetaan, jokainen meistä sortuu pienenpiin ja suurempiin tyhmyyksiin, joita synniksi nimitetään. Joskus työnnän ne pois ja sanon oho tai se oli läppä, tai no etkös vitsiä ymmärtänyt – mielen pahoitin kuitenkin.”Jeesus sanoo:: ystäväni, ole rohkealla mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.” Se toistuu samoilla sanoilla, sillä tuo asia ei muutu.
Jumala on aina valmis, hoidimme itseämme joka päivä, kerran viikossa tai sitten kun se katastrofi yllättää. Itse jaksamme paremmin, jos hoidamme itseämme useammin. Kun itse voin paremmin, jaksan etsiä sitä ihmisyyden kultajyvää omasta ja lähimmäistenikin elämästä. Anteeksiantamus on rakkautta, hyvän etsiminen tahdon asia. Hyvää ja siunattua päivää sinulle!

Kirsti Mäkinen, nuorisotyönohjaaja Keuruun seurakunnassa

7.2.2019

Kevättä keskitalvellakin

Kun minut vihittiin papiksi Lapuan tuomiokirkossa 8.6.1972 ja nimitettiin Multian kirkkoherran apulaiseksi, sain lähinaapureiltani Multian Riuttakoskelta lahjaksi postillan nimeltään ”Kevättä keskitalvellakin”. Aina tähän aikaan vuodesta olen muistanut tuon kirjan toivorikasta nimeä ja kirjan antajia olipa sitten kuinka kovaa  pakkasta tai lunta paljonkin maisemissa.

Maan ja taivaan Luoja on myös antanut tänne Pohjolaan vuodenajat. Luomisessa kaikki on saanut tarkoituksensa. Tieteen tehtävä on tutkia ja nimetä luomisen olemusta. Mitä enemmän tiedämme, sitä vähemmän tunnemme tietävämme. Näin on yleensä maailman eturivin tutkijoiden toteamus. Vähäinen tieto ylpistää, mutta suuri tieto tekee ihmisen nöyräksi.

Luomisteot, joita ihminen tutkii, ovat tekijänsä puhetta kaikessa pienimmistä tähän mennessä havaituista asioista kaikkien suurempiin nyt tunnettuihin ulottuvuuksiin. Virren 576 ajatukset sanovat:”On ankara ja pitkä talviyö, vaan läpi senkin jatkuu Luojan työ”. Keskitalvellakin Luojamme asettamien maapallomme liikkeiden mukaan, käymme kohti kevättä. Luomisen Jumala on läsnä aina.

Uskomme mukaan Jumala on kaiken näkyväisen ja näkymättömän Luoja ja ylläpitäjä. Näin on myös ihmisen kohdalla. Ihminen koostuu Jumalan luomista alkuaineista. Tämän me tiedämme tarkkaankin. Mutta elämä ja henkinen olemuksemme on enemmän. Raamatun ajatus elämän hengen puhaltamisesta ihmiseen on ja jää Luojan salaisuudeksi ainakin tässä ajallisuudessa.

Luomisessa Jumala kutsui luomansa ihmisen vertauskuvallisen ilmaisun mukaan omaksi kuvakseen, jolla on sisimmässä omatunto eli taju oikeasta ja väärästä ja meille vielä ymmärryksemme yli käyvä iankaikkisuus. Mitä emme ymmärrä, sen kyllä Luojamme ymmärtää. Meidän ei tarvitse hätäillä.

Raamatun Jumala on meidän puolellamme. Kun lankeemus turmeli ja yhä turmelee ihmisen onnistumista toimia lähimmäisensä hyväksi ja luomistarkoituksen mukaan ”viljellä ja varjella” luotua, niin Jumala ei halua siltikään hylätä ihmistä. Hän antoi poikansa Jeesuksen meille Vapahtajaksemme, jotta meillä langenneilla on syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus.

Lauri Oinonen

 

6.2.2019

Epäillä sopii, mutta aina ei kannata

”Epäile vain!” lauloi Leskisen Juice. Nykyisenä informaatiosodan, huijausviestien ja vaihtoehtoisten faktojen aikana epäileminen onkin useimmiten viisasta. Herkkäuskoista huijataan helposti. Kriittinen ajattelu ja tyrkytettyjen totuuksien kyseenalaistaminen pelastaa monesta pulasta.

On myös asioita, joita kristityn ei tarvitse epäillä. Martti Luther kirjoittaa teoksessaan Sidottu ratkaisuvalta: ”Pyhä Henki ei ole skeptikko eikä hän ole sydämiimme kirjoittanut epäiltäviä asioita tai mielipiteitä, vaan varmoja totuuksia, jotka ovat itse elämääkin ja kaikkea kokemusta varmempia ja lujia.”

Yksi tällainen varma totuus, johon saamme epävarman maailman keskellä järkähtämättömästi luottaa, on varmuus Jumalan lupauksista ja niiden toteutumisesta. Jumala on lupausten antajana uskollinen. Kaikkivaltias pystyy tekemään mitä on luvannut ja valvoo, että hänen sanansa toteutuu. Vallitsevat olosuhteet tai omat kokemuksemme eivät pysty tätä horjuttamaan.

Kynttilänpäivän evankeliumin päähenkilö, tietenkin Jeesuksen lisäksi, on Simeon. Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Luukas ei kerro, kuinka kauan Simeonin saamasta lupauksesta kului sen toteutumiseen, mutta Simeonin sanoista on pääteltävissä, että hän oli jo saanut odottamisesta, ja elämästäkin, tarpeekseen. Nooan, Abrahamin ja monien muiden esikuvien lailla hän kuitenkin luotti siihen, minkä Herra oli luvannut. Eikä joutunut pettymään.

Pyhän Hengen johdatuksessa Simeon totesi Jeesuksen olevan Jumalan kaikille kansoille valmistama pelastus, pakanakansoille koittava valo ja Israelille loistava kirkkaus. Vanha Simeon sai pidellä Jeesus-vauvaa konkreettisesti käsivarsillaan. Me puolestamme voimme löytää tuon valon Kristuksen evankeliumista. Se valo kirkastaa meille varmuuden pelastuksesta, Jumalan luotettavista lupauksista, toivosta ja siitä, ettei mikään voi erottaan meitä Jumalan rakkaudesta.

Heikki Koljonen

kanttori

© 2019 Keuruun Seurakunta