Papin paja

Kristuksen kaltaisuuteen

Kirjoitettu 18.11.2018 klo 20:07

Saarna valvomisen sunnuntaina Keuruulla ja Haapamäellä

1. Tess. 5: 2-11

Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.

Olen joskus aiemminkin kertonut teille lyhyen tarinan siitä, kun nuoriso-ohjaajamme Tero järjesti eräällä syysleirillä Isohiekassa pienen leikin.

Jokainen leiriläinen sai niin sanotusti leiman otsaansa. Jokaisen otsaan kiinnitettiin lappu, jossa luki, että minkälaisesta ihmisestä oli kyse. Kukaan ei saanut tietää ennakkoon, että mitä omassa otsassa lukevassa paperisssa luki. Piti vain suhtautua toiseen sen mukaisesti, mitä näki hänen otsassaan lukevan.

Oli monia erilaisia rooleja. Jonkun otsassa luki teiniäiti, toisen otsassa narkomaani jne. 

Leikin kautta havainnollistui hyvin se, että millä tavoin ennakkoluulot vaikuttavat asennoitumiseemme toiseen ihmiseen.

Minun roolini oli esittää Jeesusta. Minä siis tiesin, että mitä otsassani lukee.

Kokemus oli paljon mielenkiintoisempi, mitä äkkiä osaisi kuvitella.

Pyrin mahdollisimman pitkälle suhtautumaan erilaisiin ihmisiin yksilöinä, joka sattumalta tupsahtivat eteeni. Eläydyin parhaani mukaan siihen, että millä tavoin Jeesus aidolla uteliaisuudella tutustuisi erilaisiin ihmisiin. Keskusteluissani heidän kanssaan pyrin luovasti löytämään positiivisia näkökulmia heidän mutkikkaisiinkin elämänkohtaloihin. 

Jotenkin ihmelliseellä tavalla tuo kokemus tuntui todella ihmeellisen hyvältä. Oli erittäin vapauttavaa olla Jeesuksen roolissa. Tuo hyvä olo tuntui suorastaan koko kehossa. Se ei tuntunut millään lailla epäaidolta teeskentelyltä.

Kaiken kaikkiaan tuo kokemus oli niin yllättävä, että uskallan väittää kokeneeni itse Pyhän Hengen toimineen itsessäni tuota kautta.

Tämä kokemus palasi mieleeni, kun märehdin tätä tämän päiväistä epistolatekstiä.

”Te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo Herran päivä pääse yllättämään teitä kuin varas.” 

Paavalin mukaan kristityt elävät jo nyt sitä päivää, jolloin Jeesus on tuleva takaisin tuomitsemaan maailman. Vaikkakaan tuota päivää ei tiedä etukäteen kukaan muu kuin Isä, ei siinä tule olemaan kristityille mitään yllättävää.

Tätä on verrattu siihen, että joku lähtisi aamunkoitteessa lentämään lentokoneella suoraan länteen, missä aurinko ei ole vielä noussut. Näin hän saapuisi esimerkiksi Amerikkaan ikään kuin uudesta päivästä, tulevaisuudesta. Eläisi ikään kuin kahdessa ajassa yhtä aikaa.

Juuri sitä Jeesuksen ylösnousemus meille merkitsee. Meillä on reitti tulevaisuuteen. Tai toisin päin muotoiltuna, tulevaisuus – uusi päivä on todellisesti tullut meidän luoksemme jo tänään.

Älkäämme siis nukkuko, vaan käyttäytykäämme sen mukaisesti, niin kuin päivällä käyttäydytään.

Kun niin teemme, me saamme tuntea ja kokea taivaan jo nyt. Tarkoitan, että saamme tuntea sen Jumalan taivaana, emme vain itse rakentamanamme taivaana. 

Jumalan päivän mukaan käyttäytymisessä on kyse siitä, että tulemme siksi, mitä me jo olemme. Astumme siihen rooliin, mihin meidät on luotu ja mihin meidät on lunastettu. Se on kuin laittaisimme saven täydelliseen muottiin. 

Saamme kokea taivaan lämmön jo nyt.

Pukekaamme siis yllemme uskon ja rakkauden haarniska ja ottakaamme kypäräksemme pelastuksen toivo. 

Nämä kolme usko, toivo ja rakkaus tarkoittavat luonteen hyveitä. 

Niiden pukeminen tarkoittaa niiden harjoittamista jokapäiväisessä elämässä. Se on sama kuin käyttäytyisi niin kuin Jeesus käyttäytyisi.

Ne eivät ole jotain uusia sääntöjä, joita pitää noudattaa pelastuakseen. 

Niiden harjoittaminen on ennemminkin samanlaista kuin kävelemään opetteleminen. 

Onko pienen lapsen kävelemään opetteleminen perimmäiseltä luonteeltaan sääntöjen opettelemista ja noudattamista?

Se on ennemminkin tasapainon ja lihasten käyttämisen opettelemista, monen asian samanaikaista sulavaa hallintaa, luonteen hyveen omaksumista. Siitä muodostuu kokonaisuus, joka vie uusiin seikkailuihin.

Samalla tavalla meidän tulee siis suhtautua ajatukseen Kristuksen mielen mukaisesta elämästä. Se on ihan tässä meidän tavoitettavissamme. Niin kuin vuoden ikäisellä vauvalla kävely on ihan vain oivaltamisen päässä. Tarvitaan vähäsen uteliasta uskaltavaa harjoitusta ja voila – vauvalle aukenee ihan uusi tulevaisuus.

Hyvät ystävät, uusi päivä on jo täällä meidän luonamme. Taivaan tuoksu ja lämpö on ihan tässä ja nyt meidän luonamme. Voimme kokea sen koko ruumiissamme, kun harjoitamme uskoa, toivoa ja rakkautta. Pyhä Henki hoitaa loput.

Siinä ei ole kyse mistään lakihenkisestä elämästä. Siinä on kyse vapautumisesta samalla tavalla kuin kävelemään oppimisessa.

Se voi yksinkertaisimmillaan aueta niin, että ajattelet, miten Jeesus käyttäytyisi suhteessa kohtaamiini ihmisiin. Jeesuksen mukaiseksi sinut on luotu ja lunastettu. Pyhä Henki on sinut häneen liittänyt jo kasteessa.

Siinä on läsnä usko, toivo ja rakkaus.


Kategoriat: jumalanpalvelus

Avainsanat:


Selaa artikkeleja:

© 2018 Keuruun Seurakunta