Majakka

31.5.2018

Salattu Jumala

Sanotaan, että on ainakin kolme asiaa, joita ihminen ei väsy tuijottamaan: virtaava vesi, elävä tuli ja pieni vauva. Näiden asioiden kauneus koskettaa hiljaisesti ja syvästi. Näissä kaikissa on jotain elävyyttä ja siinä ilmenevää harmoniaa.
Pohjimmiltaan luonnossa oleva harmonia on Jumalan Pyhän Hengen harmoniaa. Luomisessa Hän ”liikkui vetten yllä” elävöittäen koko luomakunnan. Kauneuden kokemus on Hengen kokemista luotuisuuden tasolla.
  Ihmisen tehtävä oli laittaa koko luomakunta kukoistamaan. Tapahtui kuitenkin jotain, jonka vuoksi kuoleman verho peittää paljon kaunista tässä elämässä. Mutta Jeesus sanoo: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.”
  Jeesuksen lähettiläinä saamme osallistua hänen hallintavaltaansa, joka ylittää kuoleman. Se merkitsee, että saamme nähdä asiat hänen näkökulmastaan. Näemme ennen kaikkea mahdollisuudet. Jeesuksen tehtävään tarttuminen antaa meille näkökulman nähdä ainutlaatuinen kauneus tässä elämässä.
  Kuvitteleppa, että istut nuotion ääressä. Taustalla näet ja kuulet hiljaa virtaavan joen. Aurinko paistaa. Yhtäkkiä tuota jokea ui vastavirtaan äitisorsa päivän vanhat poikaset perässään. Jotain sellaista on Jumalan sisäinen kauneus ja harmonia, josta olemme osallisia Jeesuksessa. Sellaisesta näkökulmasta meille avautuu elämän kauneus eläessämme Jumalan seurakunnan piirissä. Emme näe salattua Jumalaa, mutta näemme hänet salatusti siinä, miltä elämä evankeliumin näkökulmasta näyttää.

Seppo Viljasjärvi

17.5.2018


Johannes 15: 26 ”Jeesus sanoo:  Minä lähetän teille Isän luota Totuuden hengen ja puolustajan, joka todistaa minusta.”

Olen isoisä. isä ja poika yhtäaikaa, sama persoona eri ominaisuudessa. On vesi, höyry ja jää, sama aine eri ominaisuudessa. On Isä, Poika ja Pyhä Henki, sama persoona eri ominaisuuksissa.

Isä kaiken näkyväisen ja näkymättömän Luojana ja ylläpitäjänä on ymmärrettävissä.

Poika eli Jeesus lunasti ja sovitti ihmisen Isän kanssa, opetti meille Jumalasta ja lähimmäiseen suhtautumisesta ja ohjeisti meitä monissa oikein väärin kysymyksissä, kuoli, haudattiin ja nousi kuolleista ja voitti kuoleman pelottavuuden.

Mutta kolmas persoona Pyhä Henki, jonka Jeesus antoi maailmaan noustessaan Isän tykö taivaaseen, Hän on se Jumaluuden persoona joka toimii nyt ihmisten keskuudessa. Pyhä Henki toimii omasstunnossamme muistuttaen oikeasta ja väärästä, kehottaa meitä armahtavaisuuteen ja anteeksiantamukseen, kirkastaa Jumalan sanaa ja on oppaamme elämän arjessa.

Usein Hän käyttää empatiankykyämme ja myötäelämisen taitoamme, jotta maailmassa toteutuisi oikeudenmukaisuus, tarvitsevat saisivat avun tai lähimmäinen tulisi huomatuksi.

Itselleni on ollut erittäin tärkeä tajuta, ettei teoillamme, ajatuksillamme tai suurillakaan saavutuksilla voi Jumalan mielisuosiota saavuttaa eikä pelastuksen eteen mitään tehdä, se on yksin armosta Jeesuksen ristintyön tähden, mutta Jumala tarvitsee käsiämme ja jalkojamme lähimmäisten hyväksi tekemään hyvää, jotta Hänen tahtonsa mukainen maailma voisi toteutua. Ole toteuttamassa tätä omassa arjessasi ja jokapäiväisessä tekemisessäsi niin saat olla enkelinä monien elämässä ja maailmasta tulee pieneltä osalta parempi paikka elää.

Hyvää kesän odotusta toivoo

Jouni Peräinen

 

PS. Eläkkeelläolo on olotila, jota voi suositella lämpimästi !

8.5.2018

Rukous kantaa

Jeesus opetti ihmisille uskosta Jumalaan ja siitä, miten ihmisten tulisi toimia heidän keskinäisissä suhteissaan. Tärkeimpiä aiheita uskon ohella olivat lähimmäisenrakkaus, anteeksiantaminen ja armo. Suhdettaan Jumalaan jokainen voi hoitaa ja vaalia rukouksen avulla. Jeesus antoi siitä mallin opettaessaan seuraajilleen Isä meidän -rukouksen. Rukoileminen oli osa myös Jeesuksen omaa elämää ja vielä siinä hetkessä, kun Jeesus nousi taivaaseen, hän rukoili siunaten opetuslapsiaan. Useilla ihmisillä on myös tapana toivottaa toisilleen Jumalan siunausta. Siunauksen toivotus samoin kuin esirukous on suuri lahja saajalleen ja se kertoo myös syvästä ystävyydestä ja luottamuksesta.

Toivoisin, että jokaisella ihmisellä olisi ympärillään sellaisia ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa voi käydä yhteiseen rukoukseen tai ainakin pyytää rukousapua elämässä eteen tulevien haasteiden kohtaamiseen. Rukousaiheiden ei tarvitse olla aina jotain synkkää ja ikävää, Jumalaa voi myös kiittää ja ylistää. Jeesuksen taivaaseen astuminen tekee hänestä suuren ja majesteettisen. Ja se jos mikä antaa aihetta iloiseen kiitokseen. Kaikista mahdollisista vastoinkäymisistä huolimatta mikään mahti maailmassa ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Virren 497 sanoin: ”Myös minun puolestani nyt Jeesus rukoilee, jokaista meitä ohjaa, auttaa ja varjelee.”

Tuula Lahti

19.4.2018

LAMPAAT JA AITAUKSESSA OLEMISEN VAIKEUS

Hiljaisella viikolla oli lähinnä koululaisille suunnattu pääsiäisvaellus, joka alkoi kirkon pihasta lammasaitauksen luota.  Aitaukseen tuotiin joka aamu neljä – viisi oikeaa lammasta elävöittämään kertomustamme ja tuottamaan iloa. Ensimmäisinä aamuina kaikki lampaat seurasivat emäntänsä jyvä-ämpäriä kiltisti aitaukseen asti, mutta loppuviikkoa kohti nälkä ja pelko vähenivät ja maailma aitauksen ulkopuolella alkoi kiinnostaa. Eivät tainneet lampaat tietää autoteiden vaaroista, yön kylmyydestä eivätkä siitä, että leipä- ja vesitarjoilu loppuisi aitauksen ulkopuolella. Monen yrityksen jälkeen maltti ja emännän tuttu ääni johdattivat lampaat lopulta turvaan omaan, varta vaste heitä varten rakennuttuun, tarhaan. Laiskempi paimen olisi ehkä jo luovuttanut, niin epätoivoiselta tuo perille saaminen välillä näytti.

Lammas tunnelmissa jatketaan pääsiäisen jälkeenkin, sillä ensi sunnuntai on Hyvän paimenen sunnuntai ja psalmitekstinä tuttuakin tutumpi, ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu… (Ps. 23) Luin juuri kertomuksen näyttelijästä, joka päätti esityksensä aina lukien tuon psalmin tehden sen niin koskettavasti, että joka kerta yleisö puhkesi myrskyisiin suosionosoituksiin. Eränä iltana vanha pappi nousi yleisön keskeltä ja pyysi, että hän saisi lukea tuon Raamatun kohdan. Näyttelijä suostui hämmentyneenä vanhuksen pyyntöön. Vanha pappi luki psalmin ulkomuistista ja kun hän lopetti kukaan ei taputtanut vaan kaikki itkivät.  ”En ymmärrä”, sanoi näyttelijä. ”Olen hyvä näyttelijä ja tunnen tuon psalmin hyvin, mutta en ole koskaan herättänyt yleisössä mitään tuollaista kuin te.

Mikä on salaisuutenne?” Pappi vastasi hiljaa: ”Niin te olette hyvä näyttelijä ja tunnette tekstin hyvin…mutta minä tunnen sen paimenen, josta psalmi puhuu. Kyyneleet johtuvat siitä, että kadoksissa olevat lampaat löysivät oman paimenensa.”

Tunnemmeko me oman Paimenemme? Unohdammeko sen hyvän, jota Paimeneltamme saamme silloin kuin kaikki on turvallista, vatsa täynnä ja maailma houkuttaa?  Entä jos eksymme, pelkäämme ja kaipaamme kotiin? Onneksi Hyvä Paimen tuntee meistä jokaisen, näkee hätämme ja etsii meidät eikä luovuta ennen kuin on johdattanut meidät turvaan omaan tarhaansa.

 

Leena Santaniemi

lapsityönohjaaja/lähetyssihteeri
Keuruun seurakunta

5.4.2018

Ylösnousemusjuhlaa

Olo on kuin joulun juhlapyhien jälkeen. Välipäivät ennen uutta vuotta ovat jo palaamista arkeen. Silloin
moni miettii, että joko joulu meni jo? Nyt on samanlainen tunne.

Hiljaisen viikon tiheätunnelmaiset päivät vetävät aina tehokkaasti mukaansa. Jeesus kärsii tiellään kohti kuolemaansa ja me seuraamme häntä. Pitkäperjantai on surun huipentuma kristikunta kohtaa Vapahtajansa viimeiset hetket.

Vaan ei sittenkään, sillä Pääsiäisaamun ihme tuo juoksevat naiset uutisineen. ”Olemme nähneet Herran, ei hän ole kuollut!” Ja niin lähtee riemullinen sanoma liikkeelle: kuolema on voitettu, koska Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.

Kristinusko syntyy ja samalla kristillinen pääsiäisjuhla. Nyt olemme taas matkalla arkiseen elämänmenoon pitkien pyhien jälkeen. Mämmit on syöty ja rairuohotkiikutetaan biojätteisiin.

Niin, joko se Pääsiäisen juhla on juhlittu? Ei suinkaan, sillä pääsiäisaikamme jatkuu aina Helluntaihin asti. Pääsiäistä muistamme aina, sillä Kristus nousi kuolleista näyttäen meille esimerkin miten kaikki ihmisillekin vielä tapahtuu. Tämä sama ihme on vielä totta kun on uuden elämän aika.

’Tuolloin kaikki entinen on kadonnut eikä menneitä enää muisteta. Tästä eivät opetuslapset heti vakuuttuneet, sillä haudalta palaavien uutinen oli niin mahdoton. Mutta nähdessään itse Jeesuksen muutamaan kertaan, saivat he varmuuden Pääsiäisihmeen tapahtumasta. Ja he uskoivat, iloitsivat ja lähtivät kertomaan:”Kristus on ylösnoussut! Totisesti noussut!”

Merja Kaunismäki

 

22.3.2018

POSKIENI PARRAN

On alkamassa kirkkovuoden kohokohta, Via dolorosa ja ylösnousemuksen Pääsiäinen. Kirkkovuoden suurimmat juhlat alkavat Jerusalemista, öljyvuoren rinteiltä. Palmunlehvät ja Hoosianna-huudot sävyttävät kahta kolmesta. Adventti, hiljainen viikko ja Helatorstai edeltävät; Joulua, Pääsiäistä ja Helluntaita. Tuhkakeskiviikosta alkanut 40 päivän paastonaika, Jumalan rakkauden uhritie, päättyy Kiirastorstain messuun. Sitä seuraava Pyhä kolmen päivän juhla huipentaa koko kirkkovuoden.

Tulevan Palmusunnuntain vanhan testamentin teksti kertoo koskettavalla ihmisen ikävästä toisen luo. Me emme voi tulla onnellisiksi ilman toista ihmistä, mutta toisaalta ilman toista ihmistä saattaisimme olla paljon onnellisimpia. Olemmehan myös taakkoja toisillemme; hienoimmat asiat tapahtuvat ihmisten välillä, mutta niin myös inhottavimmat.

Ensimmäisenä Jouluna Jumala tuli yhdeksi meistä, Pääsiäisenä hän kantoi inhottavuutemme jotta Helluntain hengessä saisimme olla oikeita veljiä ja sisaria, saman Isän lapsia. Kristus kantoi kuormamme, jotta me voisimme olla armon alla, arvokkaita sellaisina kuin kukin olemme. Kysymys on siitä kelpaako tämä uuden elämän lahja meille ja olemmeko valmiit osoittamaan sitä toinen toisellemme?

Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta. Aamu aamulta hän herättää minut, herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin. Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistänyt tehtävääni. Minä tarjosin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä. Herra, minun Jumalani, auttaa minua, siksi en pelkää häväistystä.                                                                                                              Jes 50: 4-7a

Viime sotien Helsingin pommitusten aikaan otettu kuva puhuttelee yhä meitä suomalaisia. Pieni tyttö kantaa melkein samankokoista poikaa selässään pommisuojaan. Kuvateksti kertoo:                                                     ” Ei hän ole taakka, hän on veljeni.”

Juuri tuolla tavoin ristintien kärsivä mies kantaa meidän kohtaloamme. Me emme voi sovittaa kaikkea omaa kuonaamme, puhumattakaan toisten tekemästä. Ei meistä taida olla kääntämään toista poskeakaan, niin kuin Jeesus vuorisaarnassaan suosittaa. Jotain olisi, jos edes vähän enemmän sietäisimme toisiamme – vaikkapa vain poskiemme parran nyppimistä ja sensellaista. Armollista pääsiäisaikaa.              

                                                                                                                        Ossi Poikonen

15.3.2018

Marian ilmestyspäivä

Kun enkeli Gabrielin ilmestyi neitsyt Marialle ilmoittamaan Jeesuksen syntymisestä, se merkitsi suurta kutsua ”vähäiselle palvelijalle”. Hämmentyneenä ja ihmetellen Maria suostui. Lupaus kantoi ja hän sai kasvaa tehtävän mukana.

 

Neitsyt Marian osa ei ollut helppo. Millaisten huhujen keskellä hän mahtoikaan elää odotusaikaa ja tehdä vielä vaativaa matkaa raskauden lopulla. Pieni lapsi sylissään hän saa Simeonilta kuulla sydämen lävistävästä miekasta. Pian pyhä perhe joutuu pakenemaan vainoa. Nuorukainen katoaa vanhemmiltaan pääsiäisjuhlilla.

Eikä äiti aina ymmärrä sitäkään, mitä hänen jo aikuinen poikansa tekee. Ja kuinka äiti voisi olla ilman tuskaa nähdessään poikansa kuolevan ristillä.

Maria oli antanut elämänsä Jumalan käyttöön. Hän sai nähdä läheltä, kuinka pitkälle Jumalan rakkaus voi mennä, kuinka hänen poikansa otti kantaakseen toisten kuormat, vihat ja lopulta kaikkien synnit.

Kuoleman ja pimeyden vallat voittaneena Jeesus on maailman Vapahtaja. Hän kutsuu meitä seuraansa, elämän yhteyteen ja matkakumppanuuteen kanssaan. Elämämme luottaminen Vapahtajamme käsiin on kiitosta hänen armostaan, että hän sovittanut syntiemme ja lahjoittanut meille pelastuksen ilman mitään ansioitamme.

Maria kiitti saamastaan armosta näin: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.”

Meidänkään ei tarvitse olla enempää kuin vähäisiä palvelijoita, sillä Jumala itse varustaa rakastettunsa palvelukseensa, ”Kristuksen ruumiin rakentamiseen… kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa”, Ef 4: 12-16

Jari Honkakari

1.3.2018

Kuka minä olen, mistä tulen, minne menen?

Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa: syntymä johonkin sukuun, lapsuus, nuoruus, itse tehdyt valinnat elämässä ja tapahtumat, joita ei ole itse valinnut. Jokaisen tarinassa on varmasti paljon hyvää, josta on helppo olla kiitollinen. Valitettavasti elämään mahtuu varmasti myös asioita, jotka mieluummin unohtaisi. Mietipä hetki omaa elämääsi Juha Tapion laulun sanoin:

”Onko vastanneet vuodet unelmiis? Minkälainen tie sulle annettiin? Niin kaikki ohikiitävää. Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet ja jäljet häviää?”

Laulun teksti on hieno kuva ihmisen elämästä. Elämä on sarja ohikiitäviä päiviä. Mitä jää käteen, kun kaikki on ohi? Tänään me olemme elossa, ja voimme vaikuttaa siihen, mitä tästä elämästä jää ns. viivan alle. Jumala haluaa myös vaikuttaa siihen. Hän häiritsee rauhaasi, vaatii huomiosi, kutsuu luokseen. Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on!” (Luuk.19:42)

Me olemme Jumalan luomistyötä. Sinä et ole olemassa sattumalta, etkä vain vanhempiesi tahdosta. Jumala on halunnut sinut tähän maailmaan. Jumala loi meidät elämään hyvää elämää vailla huolta ja murhetta. Olemme kuitenkin osa syntiin langennutta ihmiskuntaa. Meillä on taipumus tehdä, sanoa ja ajatella asioita, jotka eivät ole pelkkää hyvää ja kaunista. Synti on se syy, miksi Jumala yrittää saada huomiosi. Hän kutsuu, pyytää, ja toivoo, että tulisit. Joskus Hän joutuu hiukan ravistelemaankin. Hän tahtoo antaa kaiken anteeksi, mutta meidän on nöyrryttävä tunnustamaan, että emme pärjää omillamme. Synti on se syy, miksi Jeesus ristiinnaulittiin. Ei Hänen syntinsä, vaan meidän.

Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” (Joh.15:13)

On hyvä välillä pysähtyä katsomaan taakseen: menneitä vuosia, nuoruutta ja lapsuuttakin, onnistumisia ja elämän karikoita. On myös tärkeää osata jättää menneet taakseen ja suunnata katse eteenpäin, omasta itsestä kohti Jeesusta.

Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, tänään auttaa Herra.”

 

Vilho Mäkinen

Diakoni

Keuruun seurakunta

 

16.2.2018

Ärsyttääkö tietyöt? Tässä tie, joka pysyy aina priimakunnossa

Mitä sanasta tie tulee sinulle ensimmäisenä mieleen? Kenties idyllinen hiekkatie keskellä maalaismaisemaa järvien, peltojen ja heinäseiväsaitojen ympäröimänä. Ehkä mieleesi tulee vilkas, monikaistainen moottoritie, jossa maisemat eivät ole suuressa roolissa. Tärkeää on vain päästä määränpäähän. Mieleesi tullut tie voi olla myös aivan pikkiriikkinen polku keskellä metsää, minkä löytyminen ilahduttaa harhailevaa kulkijaa valtavasti.

Tie kertoo meille aina tarinaa eletystä elämästä. Joku muukin on kulkenut tästä. Minä en ole yksin. Tiet ja polut ovat alun perin muodostuneet juuri niin, että niitä pitkin on kuljettu useita kertoja. Kun kohdasta on kuljettu aiemmin, siitä on helppo kulkea myöhemminkin. Maahan piirtyy reitti, joka vie johonkin.

Tiellä on aina määränpää. Riippuen siitä minne olet menossa, sinun täytyy valita oikea tie. Väärä tie vie väärään paikkaan. Jos olet menossa Jyväskylään, sinun täytyy valita Jyväskyläntie. Jos haaveilet kokin ammatista, sinun kannattaa valita kokkikoulu. Jos haluat levittää iloa ympärillesi, voit valita auttamisen tien.

Mutta minne koko elämämme tie lopulta johtaakaan? Valitsimmepa elämässämme mitä tahansa teitä, koittaa lopulta se päivä, kun teiden valitseminen loppuu ja edessä on enää viimeinen määränpää. Onneksi meidän ei tarvitse päämäärättömästi harhailla ympäriinsä vailla tietoa lopullisesta päämäärästä vaan olemme saaneet kartan avuksi tälle matkalle. Raamatusta löytyy neuvoja monenlaisiin risteyspaikkoihin helpottamaan valintaa, mutta kaikkein oleellisin neuvo kohti taivasta on tämä:

”Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh.14:6)

Jeesus on kuollut ristillä ja noussut ylös taivaaseen, jotta me saisimme kaikki syntimme anteeksi ja voisimme seurata tuota samaa tietä Isän Jumalan luo. Tämän uskomalla meillä on tie ja määränpää selvillä. Lisäksi tältä tieltä löytyy mitä upeimmat näköalapaikat, hulppeimmat levähdyspaikat ja mahtavat matkakumppanit.

 

Tero Heikkilä

Nuorisotyönohjaaja

Keuruun seurakunta

9.2.2018

Kohti pääsiäistä

Talo on hiljainen. Kynttilänliekki lepattaa luoden tunnelmallisen ja rauhoittavan olon. Katson ikkunasta ulos. Luminen maisema aukeaa eteeni. Tuntuu hyvältä istahtaa hetkeksi alas ja katsella elämää rauhassa. Perheessämme eletään murrosiän tuomien haasteiden aikaa. Nuoremme haastavat omalla käytöksellään monin tavoin. Oma kasvunpaikkani äitinä on hellittää vähän ja väistyä hieman sivuun, ollen kuitenkin saatavilla. Helmihetkiä ovat ne hetket, kun nuori tulee ja kysyy neuvoa häntä mietityttäneeseen asiaan. Kohtaaminen, rakkaus ja välittäminen kantavat meitä molempia eteenpäin.

Kirkkovuodessa on alkamassa matka kohti pääsiäistä. Tuolla matkalla kohtaaminen ja rakkaus vievät myös eteenpäin. Laskiainen on saanut nimensä paastoon laskeutumisesta. Paastoaminen on hiljentymistä, itsetutkistelua, mahdollisesti pidättäytymistä jostakin ja tilan raivaamista oleelliselle omassa elämässä. Paastoaminen on myös oman elämän katselemista Jumalan läsnäolossa, syventymistä tutkimaan millainen Jumala on, millaisen tien Jeesus kulki ja mikä merkitys sillä on minulle. Paastoaminen on myös rukouksen aikaa. Rukous on uskallusta puhua Jumalan kanssa kuin ystävän kanssa puhutaan. Se on vuoropuhelua. Siinä luotu puhuu Luojalleen ja Luoja puhuu luomalleen. Seitsemän viikon matka laskiaisesta pääsiäiseen voi rikastaa ja kirkastaa omaa sisäistä elämää. Tuo matka voi auttaa löytämään itsensä ja elämänsä uudella tavalla kohdattuna ja rakastettuna. Siunattua matkaa kohti pääsiäisen iloa!

Rakas Jeesus, tulen eteesi kysellen, millainen on minun paastonaikani? En osaa hiljentyä kiireisen arjen keskellä enempää kuin muulloinkaan. Kokemuksesta tiedän, ettei paastoaminen tai jostain luopuminen tuo minua lähemmäksi sinua. Jospa luopuisinkin omasta yrittämisestä? Antaisin vain sinulle tilaa elämässäni. Olisi varmaan hyvä rukoilla enemmän ja lukea sanaasi useammin. Sellaisen paastonajan haluaisin. Auta minua siihen, sillä jokin minussa pistää vastaan. Vedä minua lähemmäksi sinua. (Kirjasta Rukouksia hiljaisuudessa, Seppo Laakso)

Kaisa Pihlajamäki, Keuruun seurakunta

© 2018 Keuruun Seurakunta