Majakka

1.3.2019

Hetken tien keveyttä

Tulevana pyhänä vietämme laskiaissunnuntaita. Aloitamme kirkkovuodessa hiljalleen suuren paaston. Jeesuksen 40 autiomaassa viettämäänsä päivää mukaillen meidänkin tulisi paastota ja tutkailla elämäämme. Perinteinen paastoaminen ei kuitenkaan ole tämän päivän suomalaisessa luterilaisuudessa kovin tavallista. Olemme tainneet kadottaa sellaisen hengellisyyden, jossa esimerkiksi tietystä ruoasta pidättäytyminen voisi olla yhteydessä persoonallisen Jumalan kanssa lähentymiseen. Ajatus paastoamisesta näyttäytyy meille helposti jonkinlaisena vaivalloisena suorittamisena.

Menneiltä opiskeluajoiltani muistan, kun analogiset TV-lähetykset lopetettiin. Päätin tuolloin, etten hanki itselleni digiviritintä. On vaikea kuvailla kuinka elämä tuntuikin rauhoittuvan yhden median sulkeuduttua arjesta. Myönnettävä on, että muut mediat ovat sittemmin hiljalleen vallanneet huomiollaan kaiken vapautuneen tilan – ehkä enemmänkin. Toimiva telkkarikin olkkarista taas löytyy. Nykyään kuitenkin paras hetki sen edessä on valehtelematta lauantai-illan juuri sopivan mittainen Avara luonto. Molemmat kokemukset todistavat itselleni, mistä hetken syvyys löytyy.

Eiköhän paaston idea kirkastu meille uudelleen, kun etsimme nimenomaan mahdollisuutta vähentää tekemistä ja virikkeitä. Jos paastoaminen alkaa tuntua suorittamiselta, se on saattanut kääntyä vastakohdakseen. Ehkä ruoka ei välttämättä ole paras alue aloittaa sitä.

Taivas ei ole jossain kaukana. Kiitos Jeesuksen, taivasten valtakunta on tässä ja nyt. Pysähtyminen on siksi myös hengellinen mahdollisuus. Tätä kautta paastoon voi löytyä iloisen kilvoittelun ulottuvuus.

Seppo Viljasjärvi

© 2019 Keuruun Seurakunta