Majakka

11.1.2019

Kasteella Jumalan katseen alla

Ensi sunnuntain aihe kirkossa on kasteen lahja. Jeesus antoi seuraajilleen käskyn tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Käskyä on noudatettu kohta 2000 vuotta, ja tulosta on syntynyt. Kristittyjä on yli 2 miljardia ympäri maailmaa. Kaste on niin tärkeä asia, että Jeesus asetti sen pelastuksen edellytykseksi. Jumala voi toki kaikkivaltiaana pelastaa kastamattoman, jos Hän sen hyväksi näkee, mutta meillä muilla ei ole oikeutta väheksyä kasteen merkitystä.

Lapsena kastettu ei aina osaa niin arvostaa kastettaan, kun ei siitä mitään muista. Dokumentitkin voivat olla vähäiset. Minulla esimerkiksi ei ole yhtään valokuvaa kastetilaisuudestani. En ole koskaan nähnyt kastetodistustani. Vanhempani ja kummini ovat tapahtumasta kertoneet, joten asiaa ei ole tarvinnut epäillä. Kirkonkirjoista voin asian tarkistaa, jos alan kaivata dokumenttia tapahtuneesta.

Tuntuu valtavan hyvälle, että minut on kastettu Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi jo aivan pienenä, ilman minkäänlaista omaa ansiotani. Vanhempani tahtoivat antaa minut Jumalan huolenpitoon ja armon varaan. Mitään parempaa he eivät olisi voineet lapselleen antaa. Jumala otti minut omakseen ja alkoi vaikuttaa elämässäni. Itse olen lähinnä pyrkinyt sössimään asioitani tekemällä vääriä valintoja ja virheitä. Mikään tekemäni asia ei kuitenkaan voi mitätöidä Jumalan lupauksia, jotka kasteessa olen saanut omakseni. Samat lupaukset koskevat tietysti jokaista kastettua kristittyä, sinuakin.

On kuitenkin hyvä muistaa, ettei kaste mikään taikatemppu ole. Ilman uskoa Jeesuksen sovitustyöhön se on hyödytön. Kasteessa Jumala lahjoittaa kastettavalle koko pelastuksen ilman ehtoja, mutta ilman uskoa se kaikki menee hukkaan. Kasteessa olemme saaneet Taivaan avaimet taskuumme, mutta ovi ei aukea, ellemme kokeile avainta lukkoon. ”Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?»”(Joh.11:25-26)

Vilho Mäkinen
Diakoni

© 2019 Keuruun Seurakunta