Majakka

7.2.2019

Kevättä keskitalvellakin

Kun minut vihittiin papiksi Lapuan tuomiokirkossa 8.6.1972 ja nimitettiin Multian kirkkoherran apulaiseksi, sain lähinaapureiltani Multian Riuttakoskelta lahjaksi postillan nimeltään ”Kevättä keskitalvellakin”. Aina tähän aikaan vuodesta olen muistanut tuon kirjan toivorikasta nimeä ja kirjan antajia olipa sitten kuinka kovaa  pakkasta tai lunta paljonkin maisemissa.

Maan ja taivaan Luoja on myös antanut tänne Pohjolaan vuodenajat. Luomisessa kaikki on saanut tarkoituksensa. Tieteen tehtävä on tutkia ja nimetä luomisen olemusta. Mitä enemmän tiedämme, sitä vähemmän tunnemme tietävämme. Näin on yleensä maailman eturivin tutkijoiden toteamus. Vähäinen tieto ylpistää, mutta suuri tieto tekee ihmisen nöyräksi.

Luomisteot, joita ihminen tutkii, ovat tekijänsä puhetta kaikessa pienimmistä tähän mennessä havaituista asioista kaikkien suurempiin nyt tunnettuihin ulottuvuuksiin. Virren 576 ajatukset sanovat:”On ankara ja pitkä talviyö, vaan läpi senkin jatkuu Luojan työ”. Keskitalvellakin Luojamme asettamien maapallomme liikkeiden mukaan, käymme kohti kevättä. Luomisen Jumala on läsnä aina.

Uskomme mukaan Jumala on kaiken näkyväisen ja näkymättömän Luoja ja ylläpitäjä. Näin on myös ihmisen kohdalla. Ihminen koostuu Jumalan luomista alkuaineista. Tämän me tiedämme tarkkaankin. Mutta elämä ja henkinen olemuksemme on enemmän. Raamatun ajatus elämän hengen puhaltamisesta ihmiseen on ja jää Luojan salaisuudeksi ainakin tässä ajallisuudessa.

Luomisessa Jumala kutsui luomansa ihmisen vertauskuvallisen ilmaisun mukaan omaksi kuvakseen, jolla on sisimmässä omatunto eli taju oikeasta ja väärästä ja meille vielä ymmärryksemme yli käyvä iankaikkisuus. Mitä emme ymmärrä, sen kyllä Luojamme ymmärtää. Meidän ei tarvitse hätäillä.

Raamatun Jumala on meidän puolellamme. Kun lankeemus turmeli ja yhä turmelee ihmisen onnistumista toimia lähimmäisensä hyväksi ja luomistarkoituksen mukaan ”viljellä ja varjella” luotua, niin Jumala ei halua siltikään hylätä ihmistä. Hän antoi poikansa Jeesuksen meille Vapahtajaksemme, jotta meillä langenneilla on syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus.

Lauri Oinonen

 

© 2019 Keuruun Seurakunta