Majakka

13.5.2019

Kutsu kotiin

Aikoinaan eräs haastattelija kysyi Pirkka-Pekka Peteliukselta: ”Rukoiletko joskus?” Petelius, joka tunnetaan ehkä parhaiten koomikkona, vastasi: ”Kyllä!” Sitten hän perusteli vastaustaan: ”Eihän meistä jää edes tuulen huuhtelemaa takapuolta.” Kaikessa keveydessään koomikon suusta tullut vastaus on syvästi totta.

Meidän henkilökohtainen maailmanloppumme ei johdu ilmastonmuutoksesta, vaan siitä, että menetämme luottamuksen elämän tarkoitukseen ja Jumalaan. Sama tarkoituksen puute ajaa ihmiset kuluttamaan luonnonvaroja, ihmissuhteita, päihteitä ja niin edelleen tavoilla, jotka ovat vahingollisia. Me kuolemme ennemmin tai myöhemmin, mutta jos meillä on sisimmässämme syvä luottamus tarkoitukseen, joka ei pääty edes kuolemaan, emme ole toivottomia. Ensimmäisen kristillisen pääsiäisen sanoma, Jeesuksen ylösnousemus, avaa meille näköalan ikuiseen elämään, jonka vuoksi kannattaa elää rehellisesti ja oikein, vaikka emme saisi siitä mitään aineellista tai maallista hyötyä.

Raamattu kuvaa menneiden sukupolvien uskoa näin: ”Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata” (Hepr. 12:13-16). Ensi sunnuntain aihe kirkossa onkin Jumalan kansan koti-ikävä.

Me tarvitsemme edelleen omantunnon ihmisiä, jotka eivät tavoittele vain maallista hyvää, vaan joiden näköala ulottuu kauemmas. Vapaus on Jumalan meille antama lahja. Sitä meiltä ei voi viedä mikään, jos vain emme luovu siitä itse sisäisesti. Me olemme saaneet lahjaksi vapauden tarkoituksettomuudesta, vapauden syyllisyydestä ja vapauden kuolemasta.

Jukka Jämsén Hiippakuntasihteeri
lähetys- ja kansainvälinen työ Lapuan hiippakunta

© 2019 Keuruun Seurakunta