Majakka

20.12.2018

MUISTANKO? TUNNEN – JOULUN !

Adventin aikaan kävin tervehtimässä vanhaa äitiäni hoitokodissa. Vuosiin hän ei ole muistanut minua, esikoispoikaansa. Surullista, sillä meillä olisi monia yhteisiä muistoja ja kokemuksia jaettavana. Onhan niitä kyllä tullut jaetuksikin vuosien varrella, mutta….
Kannattaako surra sitä, mikä on lopullisesti mennyt; voisiko iloita siitä, mitä on jäljellä? Niin… tässä taitaa olla tärkeä ajatus ylipäätään elämän matkalle. Vielä on iloa jäljellä, iloitkaamme sen varassa. Tällä mielellä menin tapaamaan äitiäni, en testaamaan hänen muistinsa huonontumista, vaan iloitsemaan yhteisestä elämästä.
Äiti ei muistanut asioita, syntymäkotikin oli kadonnut jonnekin. Sen sijaan Hän halusi pitää kädestä kiinni, tuntea ihon kosketuksen ja toisen ihmisen lämmön. Kuinka tärkeää onkaan olla olemassa juuri tässä hetkessä. Riittäkö se, että olemme olemassa tässä ja nyt? Juuri sellaisinahan me synnymme tähän maailmaan, ja niin syntyi Jeesus-lapsikin – ei suorittamaan vaan olemaan.
Selasimme lehtiä, katselimme kuvia ja äiti luki – sen hän osaa, vaikka ei muista lukemaansa. Lehdessä oli teksti, ”Joulu on rakastamista”. Olimme käsi kädessä ja huoneessa toistui yhä uudestaan lause ”Joulu on rakastamista”. Niinhän se on – totesimme aivan yhdestä suusta ja hymyilimme toisillemme.
Ei kai seimen lapsikaan voinut muistaa ensimmäistä jouluaan, olihan hän täysi ihminen, veljemme. Elämä ei muutenkaan ole muistisuoritus vaan tuntemisen ja rakastamisen lahja. Rakkaus on siinä, mitä pidämme arvokkaana. Tärkein kysymys on; iloitsemmeko toinen toisemme olemassaolosta? Onko suorituksista vajaa ihminen juhlan arvoinen? Jouluna on!
Kohta aloimme yhteisen laulun – se on meidän sukumme perinne. Arkihuolesi, Jouluyö, Heinillä härkien, Joulupuu on ja Toivioretkellä, kaikki pelkällä ulkomuistilla ja äiti osasi sanat vähintäänkin veroisellani tasolla, ehkäpä paremminkin. Mieleen palasivat lapsuuteni joulut ja piirileikit kuusen ympärillä Syrjänmäen suuressa tuvassa.
Joulu on rakastamista – voimme tuntea sen yhdessä ja se tekee oikeutta meidän olemassaolollemme ja ainutlaatuiselle elämällemme. Tunnetaan tämä joulu, yhdessä!

Ossi Poikonen

© 2019 Keuruun Seurakunta