Majakka

2.11.2017

Pyhäinpäivän toivoa kohti

Katselin yksi ilta youtubesta videota kolmesta koiranpennusta. Olisi ollut rutkasti muutakin tekemistä. Mutta niin siinä meni 10 minuuttia että hurahti tuota näkyä tuijottaessa, kun kolme pörriäistä leikki ja samoili muutaman neliön häkkiaitauksessaan. Hellyttävästi ihan kaikki motoriset taidot eivät olleet vielä hiotuneet.

Siinä yksi esimerkki niistä asioista, joita ei vaan väsy tuijottamaan.

 

Näyn katseleminen on riittävä ja paras palkinto siitä. Ei kaipaa mitään suurempaa hyötyä tuosta ajasta. Sielu ylistää kaunista näkyä.

Sydämen ylistys pulpahtelee suusta, kun ihan itsestään keksii pikkuvanhoja vuorosanoja leikkiville vauvoille. Sillä tavoin sitä kirjoittaa mielessään suurempaa tarinaa tuolle kauniille näylle. Se suorastaan pakottaa siihen.

Kaikki tämä on palvontaa. Sitä koemme aina, kun teemme jotain, joka nappaa mukaansa ja pitää otteessaan. Kun ajantaju menee. Kun ei muista syödä eikä nukkua. Kun tekeminen on niin motivoivaa ja itsessään palkitsevaa.

Voisiko sellainen toteutua kaikessa elämässä? Viimeistään pyhäinpäivän tienoilla saattaa mieleen nousta asioita, jotka vievät ruokahalun ja levolliset yöunet. Eräs pappi havaitsi omassa epätoivossaan, ettei pyyntörukous tuonut rauhaa sydämeen. Mutta Jumalan ylistäminen sen sijaan toi!

Kolmiyhteisen Jumalan palvominen merkitsee liittymistä hänen sisäiseen keskusteluunsa, draamaansa ja rakkauden tanssiinsa. Jumalan ylistäminen ylittää elämän mustat laaksot, sillä se on yhtymistä rakkauteen, joka on Jeesuksessa voittanut kuoleman; rakkauteen, joka on voittanut kaiken epätoivon.

Rakkauden näky loistaa joka päivä luomakunnassa ja Jeesuksen evankeliumissa. Sitä saamme palvoa rukouksessa Pyhässä Hengessä.

 

Seppo Viljasjärvi

Kasvatuksen pappi

© 2018 Keuruun Seurakunta