Majakka

4.10.2018

Uskoen ja luottaen

Tässä viime aikoina olen äitinä painiskellut sellaisen asian kanssa kuin aikuistuvan nuoren tietokonepelaaminen. Aiheeseen liittyviä kysymyksiä on ollut, milloin pelaaminen on liiallista, milloin koulutyöt kärsivät, entä nukkuminen, liikunta yms. Olen ollut äitinä aika tiukka pelaamisen suhteen. Kohtuus kaikessa on minun näkökulmani, mutta nuori meillä kotona on toista mieltä. Tilanne on siis ollut se, että minä jaksan muistuttaa, että nyt pelaamista on jo liikaa ja nuori vetäytyy ja pelaa silti.  Tilanne ei meitä kumpaakaan enää naurattanut, sanat sinkoilivat puolin ja toisin, tunnelma oli kireä. 

Olin ajatellut hyväuskoisena, että kykenen ”pauhaamisellani” vaikuttamaan positiivisesti tilanteeseen, mutta jouduin havahtumaan siihen, että vain pahennan tilannetta; nuori vetäytyy ja kiukustuneena pelaa entistä enemmän. 

Luovutin, kerroin nuorelleni, että sinä saat nyt ottaa vastuun tästä pelaamisesta, enää sinun ei tarvitse taistella minua vastaan, vaan vastuu siitä on nyt sinun. Mitä tapahtui!  

Nuori kyllä pelaa edelleen, mutta vastuu koulunkäynnistä, läksyistä, urheilusta on lisääntynyt. Meidän on helpompi hengittää, jutustelu on kivaa, huumori kukkii ja olemme molemmat tyytyväisempiä. Olen pystynyt olemaan kommentoimatta hänen pelaamistaan. Ja siitä nuori on yllättynyt positiivisesti. 

Jonkun itselle tärkeän asian luovuttaminen pois itseltä on vaikeaa. Niin mielellään moni meistä haluaisi pitää ohjat tiukasti omissa käsissään ja sillä tavalla hallita, ohjata tilanteita. 

Ensi sunnuntain aiheena kirkossa on usko ja epäusko. Tuo sanapari kulkee kristityn mukana läpi elämän. Usko on luottamista Jumalaan, itseä suurempaan. Se on itsensä luovuttamista hänelle. Se on rohkea teko, luovuttaa oma elämä, jonkun toisen varaan. Jeesus sanoo kutsuen: ”Seuraa minua.” Ja minä tyttö seuraan, sillä toista, parempaa tietä elämässä en ole löytänyt. 

Kun elämä kohtelee hyvin, silloin on helpompi uskoa ja luottaa. Kun raskas vastoinkäyminen tulee omalle kohdalle, niin silloin pettyy myös Jumalaan, luottamus horjuu ja epäusko valtaa mielen. Näihinkin hetkiin kaikuu Jeesuksen sanat: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää.” Ja matka jatkuu kaikesta huolimatta luottaen Hyvään Jumalaan.

Kaisa Pihlajamäki

© 2018 Keuruun Seurakunta