Papin paja

Remonttitarina

Kirjoitettu 7.4.2019 klo 17:56

Saarna 5. paaston ajan sunnuntaina 2019

Keuruun kirkossa

Joh. 11: 47–53
Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.
Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.

Armo ja rauha teille.

Viime jouluna heti tapaninpäivän jälkeen aloitimme vaimoni kanssa kinkunsulatuksen ja aloimme remontoida hänen asuntoaan Keuruulla. Kun ryhdyimme tähän hankkeseen, tarkoituksenamme oli, että laitamme tuon pitkälti 60-luvun asussa olleen asunnon joko myyntikuntoon tai sitten vaihtoehtoisesti vuokrattavaksi jollekin.

Mutta siinä kävikin niin, että remonttia tehdessäni yllätin itseni ajattelemasta, että tämähän voisi itseasiassa olla meidän yhteinen tuleva kotimme. En olisi ennakkoon uskonut, että päädyn tuolla tavalla ajattelemaan, sillä nykyisen kotini takapiha on muodostunut itselleni tärkeäksi paikaksi. Siellä näet pystyy grillaamaan kaikessa rauhassa, mitä kerrostalossa ei saa tehdä.

Niinpä tuosta remontista muodostuikin ihan toisenlainen tarina, mitä olin alunperin ajatellut. Oman kodin laittaminen on jotain ihan muuta, kuin vaikkapa vuokrakämpän remontointi. Siinä on heti enemmän sisäisesti pelissä. Ja niin kuin kerroin, ymmärrys omasta itsestä on samalla mennyt vähäsen uusiksi. Täytyy sanoa myös, että käsillä tekeminen on tuntunut pitkästä aikaa jotenkin mukavalta.

Periaatteessa yksi ja sama tarina, saman asunnon remontti, mutta ihan eri näkökulma, ihan eri rooli – ihan eri asunto.

Kristillinen usko voi olla joko yksi tarina muiden tarinoiden joukossa, tai sitten se voi olla juuri se tarina, jossa sinun sydämesi lepää, niin kuin se lepää omassa kodissa. Se voi olla tarina, jota katselee vähän etäältä, ehkäpä analysoiden, tai sitten se on tarina, josta haluaa olla osallinen joka solullaan. Se voi olla tarina josta käsin katselee kaikkia muita tarinoita, tarina joka tuo mielekkyyden kaikkeen muuhun; tarina, joka tuo lepoa työn keskellä.

Jotain tämän kaltaista asetelmaa voimme havaita myös päivän evankeliumissa.

”Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?”

Näin lausui ylipappi Kaifas. Hänen mielessään oli se levottomuus, jonka Rooman valtakunnan sotavoimien läsnäolo aikaansai juutalaisissa. Oi niitä aikoja, jolloin Israel sai elää vapaana kansana omassa Jumalalta saadussa maassaan.

Toisaalta hänen mielessään olivat muistot niistä tuhansista nuorista juutalaisista, jotka olivat joutuneet Rooman ristiinnaulitsemiksi, koska olivat aloittaneet kapinallisia liikehdintöjä Roomaa vastaan.

Vaikutti siltä, että Jeesus saattaisi koota jälleen yhtä vastaavanlaista liikettä. Kenties hän marssisi kohta Jerusalemiin? Roomalaisten varmistin on jo aikoja sitten poistettu. Kohtahan ne jo pistävät stopin Jeesukselle. Sellainen tietäisi lopullista tuhoa juutalaisten pyhimmälle paikalle ja koko kansalle.

Kaifaksen ja kumppaneiden näkemys Jeesuksen tarinasta oli näin korostuneen poliittinen. Jeesus saattaisi olla poliittinen vapauttaja.

On parempi, että yksi kuolee kansan puolesta. Näin koko kansan ei tarvitse tuhoutua.

Kaifas ja muuta katselivat Jeesuksen tarinaa etäältä. Mutta jos ylipapit ja fariseukset olisivat malttaneet kuunnella Jeesusta tarkkaan, olisivat näkemykset saattaneet muovautua toisenlaisiksi. Paimen, joka omien sanojensa mukaan antaa henkensä lampaiden puolesta, ei vaikuta juhlitulta kapinan johtajalta ja voittajalta.

Joka tapauksessa, Kaifaksen sanat osoittautuivat lopulta tosiksi, mutta kuitenkin eri merkityksessä, mitä hän alunperin ajatteli.

Jeesus kuoli kansan puolesta, itse asiassa kaikkien kansojen puolesta, jopa koko luomakunnan puolesta.

Kaifaksen sanat Jeesuksesta olivat vihan kyllästämät. Mutta kun katsotaan kuka Jeesus oikeasti oli, ja mitä hänen kuolemassaan syvimmiltään tapahtui, nuo sanat löytävät toisenlaisen merkityksen.
”Jos yksi mies kuolee kaikkien puolesta, se on parempi kuin että kaikki joutuvat tuhoon, eroon Jumalasta.”

Kun nuo sanat asetetaan oikeaan perspektiiviin, niistä kuvastuu meille Jumalan rakkaus.

Miten löytäisimme tällä tavoin sen oikean näkökulman hahmottaa Jeesusta, evankeliumia ja uskoa? Miten voisimme vaikuttaa siihen, ettemme pelkistä, typistä ja kavenna Jeesusta joksikin erikoiseksi persoonaksi ja ajattele hänen ristinkuolemaansa ehkä vain myötätuntoa herättävänä murhenäytelmänä? Miten Jeesuksen kärsimys ja ristinkuolema voisivat avautua ymmärrettäväksi?

Ajattelen, että voimme ainakin antaa Jeesukselle mahdollisuuden. Evankeliumi nimittäin kertoo, että hän elää. Hän siis voi ilmaista itsensä meille. Elävästä miehestä ei päästä selvyyteen etäältä.

Jeesukselle voi antaa mahdollisuuden juttelemalla hänelle rukouksessa, kuuntelemalla hänen puhettaan Raamatussa, nauttimalla hänen asettamansa aterian, kuuntelemalla siinä hänen sanansa ”sinun puolestasi” ja elämällä seurakunnan yhteydessä.

Ristin juurella roomalainen sadanpäällikkö, joka oli toimittamassa tuota ristiinnaulitsemista, sai oppia, ettei hän ollut surmaamassa vain ihmistä, vaan Jumalan poikaa. Hän löysi oikean näkökulman Jeesukseen ja hänen tarinaansa. Hän oli siihen asti palvonut Keisaria jumalan poikana, mutta nyt hän kohtasi jotain, josta käsin kaikki aiempi elämä täytyi arvioida uudelleen.

Koti tunnetaan sisältä, vasaran ja siveltimen varresta. Jeesus tunnetaan samalla tavoin läheltä, jopa remonttikaverina. Siinä voi löytyä tarina, josta käsin arvioida kaikkia muita tarinoita. Siinä voi löytyä uusi koti, jossa sydän lepää, jossa sydän puhdistetaan kaikesta huonosta omastatunnosta. Tapahtuu sydämen remontti.

Siinä voi löytyä rooli, jossa saat olla mukana remontoimassa koko maailmasta yhteistä kotia. Saat olla taivastyömaalla. Aamen.


Kategoriat: jumalanpalvelus, saarna

Avainsanat:


Selaa artikkeleja:

© 2019 Keuruun Seurakunta