Papin paja

Monosta kirkkoon?

Kirjoitettu 25.7.2019 klo 12:04

Saarna 6. sunnuntaina helluntaista Pihlajaveden erämaakirkossa ja Haapamäen kirkossa

Luuk. 5: 1-11

Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.

    Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He viittoivat toisessa veneessä olevia tovereitaan apuun. Nämä tulivat, ja he saivat molemmat veneet niin täyteen kalaa, että ne olivat upota. Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Hän ja koko hänen venekuntansa olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden, samoin Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kalastuskumppaneita. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” He vetivät veneet maihin ja jättäen kaiken lähtivät seuraamaan Jeesusta.

 

 

 

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaa
missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan
siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan.

 

 

 

 

 

 

 


Näin alkaa suomalaisille tuttu Unto Monosen säveltämä, sanoittama ja erityisesti Reijo Taipaleen tunnetuksi tekemä tango Satumaa.

Laulussa Satumaa osoittautuu lopulta olevan niin kaukana, että sinne on mahdollista päästä ainoastaan omissa aatoksissa.

Vuonna 1986 Peter von Bach luonnehti näin: ”Satumaassa suomalainen kaipuu saa tihentyneimmän ilmauksensa”.

Joskus on esitetty toiveita, että sitä täytyisi laulaa meillä kirkossakin. Ja on jossain seurakunnassa niin tehtykin.

Syy tähän lienee se, että laulun sanoman on ajateltu osuvan hyvin yhteen kristillisen uskon kanssa. Onko näin?

Monesti ajatellaan, että Jumalan taivas on jossain kovin kaukana – kuin siellä aavan meren tuolla puolen. 

Mutta kutsuiko Jeesus Pietarin ja kumppanit julistamaan sanomaa sellaisesta Jumalasta?

Viisi lukua myöhemmin tässä samaisessa Luukkaan evankeliumissa Jeesus lähettää 72 opetuslasta sanoen: ”Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ´Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’”

Heti alkuun Pietari ja muut joutuivat kokemaan kuinka lähelle Jumalan valtakunta olikaan tullut.

Normaalisti kalastaminen tapahtui tuolla alueella yöaikaan, sillä silloin kalat todennäköisemmin tarttuivat verkkoon.

Mutta jokin Jeesuksen puheessa kosketti heitä niin, että päättivät tehdä mitä Jeesus pyysi, vaikka se vaikuttikin heistä ehkä järjettömältä. 

Ja sitten tapahtuu jotain täysin odottamatonta. Ja jotain yhtä odottamatonta tulisi tapahtumaan vielä ihmisten kanssa. 

Taivasten valtakunnan tullessa lähelle asioiden kulku saattaa muuttua päinvastaiseksi, miten tässä maailmassa yleensä tapahtuu. Uusia mahdollisuuksia saattaa paljastua siellä, missä ei odottaisi niitä kohtaavan.

Jumalan valtakunta – taivas – se ei ole siellä jossain aavan meren tuolla puolen, vaan se voi olla kotijärvessä ja jopa omassa veneessä, niin kuin Pietarilla ja kumppaneilla.

Ajatus kaukaisesta Jumalan taivaasta ei ole peräisin Raamatusta vaan ennemminkin kreikkalaisesta pakanallisesta uskonnollisuudesta ja filosofiasta ja sieltä se on päätynyt määrittämään omaa raamatun- ja uskontulkintaamme. 

Ei ole syytä epäillä Satumaa-tangon taiteellista arvoa, mutta jos puhutaan meidän jumalanpalveluksessamme, niin parhaiten tuo laulu sopisi ehkä synnintunnustuksen yhteyteen kuvaamaan niitä tuntojamme, kun emme ole kyenneet ottamaan todesta Jeesuksen sanomaa lähelle tulleesta Jumalan valtakunnasta, vaan olemme jääneet epäuskon valtaan kokemaan pelkkää Jumalan kaukaisuutta.

Tässä saattoi nyt olla saarnaajalta pientä kärjistyksen makua, jotta keskeinen pointti kirkastuu. Ottakoon kuulija tämän lempeänä keskustelun avauksena. Kyseinen tangoon voi varmaankin sisältyä aitoa kauneutta, mutta samalla meidän on hyvä tiedostaa, millaista uskoa meidät on ihan oikeasti kutsuttu julistamaan.

Miten sinä koet? 

Jos olisit ollut Pietarin asemassa, miten olisit käyttäytynyt, kun tuollaisen saaliin jälkeen, tajuttuasi millainen valta Jeesuksella on, olisit kohdannut Jeesuksen katseen, josta kenties oli luettavissa kutsu tehdä yhdessä töitä?

Mitä Pietari tunsi? Sitäkö, että Jeesuksen seuraaminen vaatisi häneltä aivan kaiken, hänen koko elämänsä ja siihen hänestä ei ehkä olisi? 

Vai kokiko Pietari, että hän vajavaisena ihmisenä ei uskaltaisi olla edistämässä lähelle tulevaa Jumalan valtakuntaa? 

Olisiko meidänkin helpompi olla, jos vain pitäydyttäisiin vanhassa kunnon untomonoslais-suomalaisessa uskomuksessa, että taivas on ainoastaan jossain aavan meren tuolla puolen?

Tämä sama kutsu kuitenkin esitetään meille jokaiselle juuri tänään. ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja. Sillä taivasten valtakunnassa, jossa minun kanssani totisesti olet, siinä ei ole sivustaseuraajia.”

 

Seppo Viljäsjärvi


Kategoriat: jumalanpalvelus, saarna

Avainsanat:


Selaa artikkeleja:

© 2019 Keuruun Seurakunta