Majakka

31.10.2019

Rukoillen kohti pyhäinpäivää

Vierailin taannoin kirkkomme sisällä toimivan KohtaamisPaikka-yhteisön 20-vuotisjuhlassa Jyväskylässä. Brunssikirkkoon oli väki leiponut mitä hienoimpia tarjoamisia nyyttärimeiningillä. KohtaamisPaikka on olemassaolonsa aikana panostanut paljon siihen, että seurakuntalaiset ovat yhteisön aktiivisia toimijoita. Tunnelma oli tuolloinkin mitä kodinomaisin. Tapasin erään entisen KeuPan lätkäpelaajan siellä. Suosittelen käväisemään.

Laulujen lomassa eräs vuosien takainen jäsen opetti vähäsen Raamatusta. Lopuksi rukoiltiin. Viimeisenä pastori pyysi meitä toisten seurakuntien työntekijöitä nostamaan kätensä. Sen jälkeen meitä lähimpinä olleet seurakuntalaiset rukoilivat meidän ja työmme puolesta. Käsi olallani esirukoilija lausui jotenkin sen suuntaisesti, että toteutuisi ”ilosanoman tuojan ihanat askeleet” (Jes. 52:7).

Seuraava työpäiväni oli antoisin aikoihin. Illan tullen lähdin vaimoni kanssa lenkille Seiponmäkeen. Pitkästä aikaa pysyin jopa perässä: aito flow-kokemus. (Aloitettuamme seurustelun olen enentynyt liki 20 kilolla.) Pistäydyttyämme Tokmannin hyllylle muistin mitä puolestani oli rukoiltu. Pysähdyttävä hetki. Miten konkreettinen vastaus.

Eikä siinä vielä kaikki. Tuon jälkeen nyt jo useamman viikon ajan on elämä kroonisesti oireilevan vatsani kanssa ollut poikkeuksellisen helppoa. Kun moottori hyrrää, puimakone jyllää.

Kokemus on herättänyt jälleen ajattelemaan, että mikä aarre rukous meille on. Arvelen, ettei meidän tule keskittyä ennakkoon siihen, miten Jumala vastaa. On paneuduttava siihen, että olemme alttiita viipyilemään rukouksessa toinen toistemme puolesta kodinomaisen arkisesti. Mikä estää sen?

Rukouksessa meidät ympäröivä taivas näyttää meille kasvojaan. Saammeko kokea sitä kautta salattua yhteyttä myös perille päässeeseen seurakuntaan?

Seppo Viljasjärvi

11.10.2019

Onko elämää syntymän jälkeen?

Raskaana olevan naisen kohdussa kasvoi kaksoset. Kaksoset pohdiskelivat onko syntymän jälkeen elämää.

-Minä uskon, että syntymän jälkeen on elämää. Kaikki ei voi olla tässä, sanoi ensimmäinen kaksosista.

-Minä en usko. Kukaan ei ole koskaan palannut kertomaan syntymän jälkeisestä elämästä, sanoi toinen.

-Minä olen jo miettinyt millaista syntymän jälkeen voisi olla. Haluaisin, että syntymän jälkeinen elämä olisi täydellistä. Voisimme tehdä jatkuvasti kaikkea kivaa. Parasta mitä tiedän, on kun meidän maailmamme välillä liikkuu ja hytkyy. Se saa minut hyvälle tuulelle. Toivon, että syntymän jälkeisessä elämässä hytkytään koko ajan.

-Joo ja myös sitä ihanaa laulua kuuluu jatkuvasti, mitä me aina välillä kuulemme, innostui toinen.

Niin kaksoset jäivät odottamaan mitä syntymä heille lopulta paljastaisi.

Kaksosten kuvitelma parhaasta mahdollisesta maailmasta kuulostaa meidän korviimme hassulta ja vaatimattomalta. Noissa kuvitelmissa oli kuitenkin kaikki, mitä kaksoset pystyivät ajattelemaan tulevasta maailmasta. Syntymän jälkeen heille lopulta paljastui kaikki se maailman kauneus, minkä voimme nähdä, kaikki ne maut, joita voimme maistaa, kaikki ne ihmiset, joiden kanssa saamme jakaa aikamme.

Raamattu kertoo melko vähän kuoleman jälkeisestä elämästä taivaassa. Olet ehkä joskus miettinyt millaista taivaassa voisi olla. Luulen, että Jumala katsoo meitä samalla tavalla kuin me katsomme noita kaksosia, kun me joskus epäilemme Jumalan olemassaoloa ja luomme mielikuvia taivaasta. Uskon, että taivas on jotain niin hienoa, että emme voi sitä täällä maan päällä edes käsittää. Onneksi meidän ei tarvitsekaan, vaan saamme luottaa siihen, että Jumalalla, joka rakastaa meitä yli kaiken, on varattuna meille parasta mahdollista.

”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.” (1.Kor.13:12)

Tero Heikkilä

Nuorisotyönohjaaja

7.10.2019

Odota rauhassa!

Elämän suurten muutosten, myllerrysten keskellä on raskasta olla.  Mielen täyttävät monet kysymykset, huolet ja ajatukset. Voi tuntua pakahduttavalta odottaa jotain kaipaamaansa uutista tai tietoa.  Epätietoisuus edessä olevasta tuntuu raskaalta.  Toivo alkaa hiipua ja toivottomuus valtaa mieltä. Mistä silloin saat voimaa, rohkeutta, uskoa ja luottamusta tulevaan?

Monille luonto on tärkeä latautumisen, voimien keräämisen paikka. Luonnon rauha ja levollisuus tarttuvat meihin. Mieli hiljenee ja lepää.  Syksyn kauniit värit luonnossa puhuttelevat meitä.

Liikunta, lukeminen, musiikki, kynttilän valo, käsillä tekeminen, kirjoittaminen, ystävien tapaaminen ja keskustelu heidän kanssaan auttavat myös monia selviytymään elämän muutoksista. Mikä onkaan sinun tapasi saada mieli rauhoittumaan ja levätä, etsiä toivoa toivottomuuteen?

Itse elän suurten muutosten keskellä ja välillä jaksaminen tuntuu haastavalta. Asioiden ratkeamisen odottelu tuntuu hankalalta. Mieli haluaisi jo tietää, miten tästä eteenpäin mennään. Odottaminen on välillä raastavaa. Tällaisten tunteiden ja tilanteen keskellä tapasin erään ystäväni. Kerroin hänelle mitä minulle kuuluu. Hän kuunteli ja oli myötätuntoisena siinä hetkessä läsnä. Hän jakoi kanssani erään Raamatun kohdan, joka hänelle tuli mieleen. Tuo kohta on Ruutin kirjasta.  Siinä vanha, viisas, Jumalaan luottava nainen, Noomi, lohduttaa nuorta miniäänsä. Miniä Ruut on tilanteessa, jossa hän ei ole varma tulevaisuudestaan. Elämän epävarmuus huolettaa Ruutia. Noomi sanoo: ”Odota rauhassa, tyttäreni, kunnes saat tietää, miten asia ratkeaa.” Kuullessani nuo sanat, tunsin syvää rauhaa. Sellaista rauhaa, joka ylittää ymmärrykseni. Se oli pyhä hetki.  Noihin sanoihin palaan yhä uudelleen.  Vaikka moni asia elämässäni on tällä hetkellä kesken, niin saan odottaa rauhassa asioiden selkiintymistä, luottaa siihen, että Jumala on uskollinen ja pitää minusta huolta. Näin hän tekee sinullekin!

Kaisa Pihlajamäki

© 2019 Keuruun Seurakunta