Majakka

21.11.2019

Määrätön rakkaus

Seurasin kerran takavasemmalta kohtaamista jossa oli mukana pieni pala taivasta. Aikuinen otti pienen lapsen syliinsä ja hänen silmistään, sanoistaan ja koko olemuksestaan välittyi valtava rakkaus ja hellyys tuota pientä ihmistä kohtaan vaikka tapaaminen oli heidän välillään ensimmäinen. Seurasin tilannetta sivustakatsojana mutta kohtaaminen jäi mieleeni, toivottavasti pysyvästi. Suuri rakkauden määrä, joka tuossa hetkessä oli, sai tilanteen tarkkailijankin pohtimaan. Mietin jälkeenpäin, miten kukaan pystyy ikinä rakastamaan toista ihmistä niin paljon kuin äskeisessä, ohikiitävässä hetkessä. Koska Jumala on rakastanut ensin meitä.

Jeesus vastasi yhdelle lainopettajalle näin, kun tämä kysyi tärkeintä käskyä: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näitä suurempaa käskyä ei ole. Jeesus opetti että usko Jumalaan ja suhde lähimmäiseen kuuluvat erottamattomalla tavalla yhteen. Usko kolmiyhteiseen Jumalaan sitoo meidät rakkauteen, Jumalan rakkauteen ja lähimmäisen rakastamiseen.

Noudattamalla kymmentä käskyä täydellisesti täyttäisimme Jumalan tahdon mutta me emme siihen pysty. Onneksi Jumalan rakkaus on meitä suurempi. Hän rakastaa aina ja kaikissa tilanteissa. Isonkin möhläyksen ja tunaroinnin jälkeen saamme aina palata Jeesuksen ristin luokse armahdettaviksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että töppäilystä rikoslaissa määrätty rangaistus jätettäisiin kärsimättä. Rakkauden kaksoiskäsky on ristinmuotoinen. Pystyviiva on merkkinä Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan ja poikkiviiva kertoo lähimmäisen rakkaudesta. Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta ja rakkaus saa meidät tekemään hyviä asioita toisillemme.

Hyvinä hetkinä on helppo rakastaa sekä Jumalaa että miellyttäviä ihmisiä. Kuitenkin jokaisen elämässä tulee eteen vaikeuksia, hankaluuksia ihmissuhteissa ja epäonnistumisia. Rakkauden kaksoiskäsky käskee meitä silloinkin rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä. Se vasta rasittavaa ja ärsyttävää onkin. Paavali kirjoittaa kirjeessään roomalaisille: Jos mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen on elämän mittainen läksy meille kaikille.

Johanna Lemmetyinen

15.11.2019

Joka ilta, kun lamppu sammuu…

Oletko ollut tilanteessa, jossa sinua nukuttaa aivan tolkuttomasti, mutta on pakko pysyä valveilla? Auton ratissa yömyöhällä? Kirkon penkissä kesken jumalanpalveluksen? Opiskelijana luennolla? Minulle nuo kaikki ovat tuttuja paikkoja, missä hirveä väsymys on iskenyt. Voi kuinka olisi niin makoisaa nukahtaa edes hetkeksi, mutta on pakko tehdä kaikkensa, ettei niin kävisi. Ensi sunnuntai on kirkkovuodessa valvomisen sunnuntai.

Raamatusta löydämme useita kehotuksia valvomiseen. Kehotukset liittyvät puheeseen Jeesuksen paluusta ja viimeisestä tuomiosta. ”Jeesus tulee, oletko valmis?” Tuttu fraasi katuvalopylvääseen liimatussa julisteessa. Kysymys on aivan kelvollinen, mutta esitystapa ärsyttävä. Siinä on sellainen uhkaava sävy, joka ei ole omiaan viemään viestiä Jumalan rakkaudesta. Kristillisyys on kohtaamista eikä komentelua. Jeesus oli kyllä toisinaan hyvinkin kovasanainen ja jyrkkä puheissaan, mutta se viesti, jonka hänen kaiken sovittava kuolemansa ja elämän antava ylösnousemuksensa meille kertoo, on silkkaa armoa.

Niin se valvominen. Onko se vain sitä, ettei nukahda? Pitäisikö olla aina pirteänä ja hereillä? Ei tietenkään. Uni on Jumalan lahja. Nukahtaminen on jättäytymistä Jumalan huomaan. Viime aikoina olemme saaneet kuulla useiden asiantuntijoiden suusta, kuinka tärkeää hyvä ja riittävä yöuni on meidän terveydellemme. Nukkukaamme siis hyvällä omallatunnolla niin paljon kuin sielu ja ruumis sietävät.

Siinäpä se taisi tullakin oikean valvomisen merkki. Nimittäin hyvä omatunto. Mikä se on ja mistä sellaisen saa? Hyvä omatunto ei tule siitä, että yritämme olla niin kilttejä ja puhtaita, että arvelemme Jumalankin heltyvän. Se yritys on tuomittu epäonnistumaan. Hyvä omatunto tulee siitä, että tunnustamme kolttosemme Jumalalle, ja saamme ne anteeksi, koska Jeesus maksoi lunnaat. Oikea valvominen ei ole pelkoa nukahtamisesta, eikä kuluttavaa jännittämistä, vaan turvallista luottamista rakastavan Jumalan huolenpitoon.

Vilho Mäkinen

7.11.2019

Isänpäivänä vietetään myös uskonpuhdistuksen muistopäivää

”Maailman vallat väistyvät, kansojen meri pauhaa, maa huojuu, vuoret siirtyvät.

Maailma kaipaa rauhaa. Vaan sana luovan Jumalan, jo isiemme auttajan,

on meidän turvanamme, on meidän turvanamme.”   VK 181

Edellä oleva virsi on runoiltu jo keskiajalla, mutta sanoma on aivan ajankohtainen.
Ihmiset osoittavat mieltään niin kadulla kuin sosiaalisissa medioissa. Ja sitä huutoa kyllä riittää suut ja korvat täyteen – kansojen meri pauhaa. Onko voittaja se, joka huutaa lujemmin kuin muut vai voittaako sanoja sanoillaan ihmiset puolelleen?

Ajan saatossa on ollut useita ihmisiä, joiden sanomiset ja opetukset ovat jääneet jopa historian kirjoihin. Esimerkiksi Martti Lutheria siteerataan tuon tuosta luterilaisen kirkon piirissä ja laajemminkin. Hänen opetuksensa Raamatusta ja armosta uskon perustana ovat edelleen tärkeitä. Suuri kiitos ja kunnianosoitus hänen tekemälleen työlle.

Ensi sunnuntaina viimeistään voidaan sanoa kiitos myös kaikille isille. Kaupat ovat jo pitkään mainostaneet, mitä lahjoja isälle voi hankkia. Uskon, että kaikista lahjoista parhain on kuitenkin kiitollisuuden ilmaiseminen kaikesta siitä hyvästä, mitä isien kautta olemme omaan elämäämme saaneet. Omin käsin tehty kortti ja runo voi olla paljon arvokkaampi asia kuin rahalla ostetut lahjat. Vielä, kun kädet voi kietoa isän tai isoisän kaulaan ja saa sanotuksi kiitos ja onnea, voi siinä hetkessä myös itse kokea turvallisuutta ja lujaa luottamusta elämän myrskyjä vastaan.

Jeesus opetti aikanaan ihmisiä kohtaaman Jumalan juuri isänä. Kaikkein vaikeimmalla hetkellä Jeesus huusi avukseen isiä, niin kuin pieni lapsi puhuu ”isi” tai nykykielellä ”iskä”. Jumala tahtoo edelleen olla ihmisille tässä iskä roolissa ja haluaa lapsilleen vain parasta. Jeesuksen ehkä kuuluisin vertaus Jumalasta tulee ilmi tuhlaajapoika -kertomuksessa.

Jumala rakastaa ihmistä kaikesta huolimatta ja tie Hänen yhteyteensä on aina avoin kaikille ihmisille, niin lapsille kuin aikuisille ja me kaikki saamme puhutella häntä isänä.

Hyvää isänpäivää ja uskonpuhdistuksen muistopäivää tulevana viikonloppuna.

Tuula Lahti

© 2019 Keuruun Seurakunta