Majakka

30.1.2020

Altaan täydeltä armoa

Keuruun uimahalliKäväisin toissa-aamuna Keuruun uimahallin avannossa aikaisella aamu-uinnilla. Päätin kokeilla kollegani Jukka Jämsénin antamaa neuvoa ja mietiskelin katekismusta kauhoessani eteenpäin. Palautin mieleeni Lutherin ohjeen 10 käskyn meditoinnista. Jokainen niistä mietitään läpi 4 näkökulmasta: 1) mitä se käskee, 2) mitä Jumala sen kautta haluaa minulle lahjoittaa, 3) synnintunnustus käskyn rikkomisesta ja 4) rukous, jotta osaisi pitää käskyn jatkossa.

  ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia.” Syvennyin miettimään, kuinka minun tulisi odottaa yksin Jumalalta elämässäni tarvittavia asioita; kuinka Jumala todellakin tahtoo lahjoittaa minulle aivan kaiken tarvittavan. Huokasin samalla, kuinka viime aikoina olin silmäillyt saldoa toisenlaisin ajatuksin. ”Auta minua luottamaan joka päivä armoosi.”

  Huomasin, että vauhti mukautui sopivaksi mielen rauhoittuessa ja muistaessa Jumalan rakkauden. Käsky käskyltä, altaan mitallinen toisensa jälkeen tuli täyteen. Tuli uitua tuplat tavanomaiseen verrattuna. Heti 15 kilometrin jälkeen oli mukava olo lähteä saunomaan. Noh, leikki leikkinä: jäi niitä käskyjä vielä seuraavaankin kertaan eikä allas ollut kylmä.
Lumiaura

Kokemus viritti sielun, ruumiin ja hengen koko päiväksi mukavalle taajuudelle. Jumalan armoa alkoi aistia monella tasolla. Armoa ovat päättäjät, jotka ovat halunneet rakentaa uimahallin. Sitä ovat hallin työntekijät. Armoa ovat lauteilla ja pukkarissa kohdatut lähimmäiset: sain ymmärtää vaurastuvani vielä suuresti, kun ei tarvitse enää käydä parturissa. Ulkona tajusin – armoa ovat myös auramiehet ja -naiset.

Seppo Viljasjärvi

8.1.2020

UNOHDETTU AARRE

Maailmassa lienee miljardeja ja taas miljardeja rahayksiköitä unohdetuilla pankkitileillä ja muissa unohtuneissa sijoituskohteissa. Suomessakin unohtuneilla pankkitileillä makaa jopa 100 miljoonaa euroa.  Aikoinaan tili on avattu hyvässä tarkoituksessa ja toivon varaan, vaikkapa lapsenlapselle tai kummilapselle ja sitten siitä on unohdettu kertoa edunsaajalle.  Valtionvarainministeriön mukaan vanhimpia suomalaisia tilejä ei ole käytetty reiluun sataan vuoteen. Rahat jäävät tilille määräämättömäksi ajaksi, koronmaksu loppuu, kun tiliä ei ole käytetty kymmeneen vuoteen. Ajan myötä inflaatio syö pääomaa.

On olemassa myös rahassa mittaamattomia unohtuneita tai vajaakäyttöisiä aarteita. Kummilapselle kannattaisi joskus kertoa myös ensi sunnuntain aiheesta, nimittäin ”Kasteen lahjasta”. Kastetta voisi aivan hyvin verrata kastetun nimellä avattuun pankkitiliin, jonka saldo on jo avaamishetkellä mittaamattoman suuri. Käyttämättömänä tili ei hyödytä. Kuinkahan paljon meiltä kristityiltä jääkään käyttämättä kasteen armon aarteita? Jumala kyllä yrittää kaikin tavoin kertoa meille arvostamme ja aarteestamme.

Kaste on Jumalan antama lahja, siinä Taivaan Isä luo suhteen lapseensa. Kaste on siis Jumalan ihmissuhde, josta avautuu ihmisen jumalasuhde. Vaikka me unohtaisimme aarteemme, Jumala ei unohda meitä. Kasteen tähtäyspisteenä on uskon syntyminen, joka vie meidät käyttämään tuota Jumalan mittaamattoman ihmisrakkauden arvo-osuustiliä arjessamme ja elämässämme.

Emme koskaan menetä aarrettamme uskomme pienuuden takia, vaan aarre jää käyttämättömäksi ainoastaan uskon olemattomuuden takia. Jumalan puolelta tallelokeron ovi on aina auki – Hän näkee pienessä suurta ja vasta-alkajassa jotain aivan valmista. Kaste on ensin lahja, mutta se on myös tehtävä. Tehtävämme on elää kasteen armon varassa, Jumalan lapsen luottamuksessa elämämme matkalla. Kun näemme itsemme arvokkaina on meidän kaiketikin helpompi nähdä myös toiset ihmiset arvokkaina.

Jeesuksen kasteen yhteydessä kuului taivaasta ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”   Isämme on samaa mieltä myös meidän elämämme äärellä.

Ossi Poikonen

© 2020 Keuruun Seurakunta