Majakka

6.8.2020

Se on mahdollisuus

Uskollisuus on rohkeutta, se on enemmän kuin rakkaus. Uskollisuus tekee virheitä, mutta pyytää anteeksi. Uskollisuus ei ole kilpailulaji vaan jokaiselle annettu mittojen ja mahdollisuuksien mukaan. Uskollisuus on olemassa, kun synnymme ja lapset ovat vanhemmilleen liiankin uskollisia ja joutuvat siksi kärsimään aikuisten ymmärtämättömyydestä ja katkeruudesta. Uskollisuutta on ajatella toisen parasta; 5-6 lk:n tytöt leirillä kauhistuivat sängynpohjaan kirjoitettuja törkeyksiä ja halusivat ne maalata talkoilla piiloon, ettei pienempien tarvitsisi niitä enää lukea. Uskollisuus on piirre ja lahja, jonka usein toinen näkee sinussa paremmin kuin sinä itse.

Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa. Jos se meissä kaikissa on lapsena, mihin ihmeeseen se katoaa? Arvelen, että se katoaa, kun meille kerrotaan, että liian kiltit eivät pärjää tässä kovassa maailmassa. Kun huomaamme, että itsekkyydellä pääsee pitkälle. Kun lakkaamme arvostamasta omia Jumalan meille antamia lahjoja ja ominaisuuksia. Kun emme jaksa luottaa, että tämänkin ajan elämä on Jumalalla hallinnassa ja hän on lupauksiensa mukainen.

Kesämökillä uusin polkua. Nostin syrjään 10 vuotta paikallaan olleen liuskekiven. Alta paljastui pienten muurahaisten valtakunta ja tuhansia pieniä valkoisia munia. Kukaan ei saattanut arvata, ettei se enää olisi turvallinen, mutta välittömästi alkoi mieletön liikenne. Arviolta viidessä minuutissa kaikki nuo munat oli kuljetettu, minulta tuholaiselta turvaan, näkymättömiin maan alle, oman turvallisuuden uhalla. En tunne muurahaisten psykologiaa, mutta jotain puhuttelevaa uskollisuutta tuossa toiminnassa oli. Jotain, jonka toivoisin olevan totta myös meidän ajattelevien ja tuntevien ihmisten kesken. Uskollisuutta tehdä oma osuus toisen hyväksi, vaikka se vie meidät pois omalta mukavuusalueelta. Vaikka se vaatii rohkeutta kohdata epäonnistuminen ja joskus valitettavasti, toisten arvostelun ja jopa pilkan kohteeksi joutumisen sietämistä.

Jumala on antanut lahjansa. Muistuttelen usein kerholaisille ja itselleni, että paras kiitos Jumalalle terveyden lahjasta on pitää huolta itsestämme; liikkumalla, syömällä, nukkumalla, arvostamalla itseämme ja toisiamme. Samoin ajattelin mustikoita poimiessa, uskon Jumalan hymyilevän, kun mahdollisimman paljon hänen kasvattamaan vitamiinia poimitaan talteen tavalla tai toisella hyödyksemme. Jumalan lahjoja ovat vaikkapa myötätunto, taiteellisuus, oppimisenkyky ja kädentaidot. Ne kasvavat, kun niitä tietoisesti kehitämme, mutta mahdollisuus niihin on lahjaa. Uskollisuus lähtee siitä, että huomaan, arvostan ja laitan lahjani käyttöön. Se vaatii rohkeutta mutta palkitsee.

Psalmin kirjoittaja muistuttaa, ettemme ole tässä asiassa yksin. Ps.119:132 ”katso puoleeni, anna armosi – se on niiden oikeus, joille nimesi on rakas.”

Kirsti Mäkinen
nuorisotyönohjaaja

© 2020 Keuruun Seurakunta