Papin paja

Puuttuva palanen

Kirjoitettu 19.1.2020 klo 15:17

Saarna 2. su loppiaisesta 2020 Keuruulla ja Haapamäellä

Joh. 4: 5–26

Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.
Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.
Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.”
Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”

 

”Tuota palaa ei kyllä varmasti ole tullut mukana tai sitten se on päässyt hukkumaan.”

Nämä sanat pääsivät montaa kertaa suustamme, kun vaimoni kanssa joululomalla kasasimme Tampereen matkalta mukaan tarttunutta 1000 palan palapeliä.

Useana iltana kello oli jo lähemmäs puolen yön eikä puhettakaan että olisi tehnyt mieli mennä nukkumaan. Niin imaisi tuo uusi lomaharrastus mukaansa. Sangen koukuttavaa puuhaa – siitäkin huolimatta, että monesti meni pitkiä aikoja ilman urakan edistymistä.

 

Monesti kun ratkaiseva pala onnistui löytämään oikean paikkansa, niin samaan syssyyn moni pala ympäriltä loksahti kohdilleen ja kuva tarkentui.

 

Jostain syystä monta kertaa kävi niin, että johonkin tyhjään koloseen etsi mielessään tietynkokoista palaa.

Kun sitten pitkän ajan päästä oikea pala viimein löytyi, se olikin selvästi pienempi, mitä oli alun perin olettanut. Aina ei kaikki ratkea niin, miten niitten odottaisi ratkeavan.

 

 

Jeesuksen kohtaaman naisen elämän palaset ovat vähän sekaisin.

Yhteys toisiin ihmisiin on särkynyt niin, että on parempi kärsiä helteestä ja tulla kaivolle silloin, kun siellä todennäköisesti ei ole ketään muita, eli päivän kuumimpana tuntina.

Kertomuksessa näkyy, että osittain nämä yhteysongelmat ovat naisesta itsestään riippumattomia.

”Anna minun juoda astiastasi.”

”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.

Juutalaisten ja samarialaisten välille oli historian saatossa kehkeytynyt jännite, mikä ilmeni siten, että juutalaiset välttivät kontaktia samarialaisiin, rituaalisesti epäpuhtaisiin ihmisiin.

Toisaalta miesten ja naisten suhteet olivat tuona aikana tolalla, joka ei sovinnaisuuden nimissä sallinut välitöntä kanssakäymistä tuntemattoman miehen ja naisen välillä.

Mutta yhteys toisiin ihmisiin on muutenkin rikkonainen.

”Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi.”

Nainen on varsinainen miestennielijä. Vaikuttaa siltä, että naisella ei ole ollut aikomustakaan rakentaa elämää, jossa olisi pysyvyyttä tai sitten hän ei vain yksinkertaisesti ole kyennyt sellaiseen, vaikka olisi halunnutkin.

Naisen sisäisessä elämässä ovat palaset niin sekaisin, että ulkoinen elämäkään ei ole järjestyksessä, josta näkyisi kaunis eheä kuva. Ei ole elämä loksahtanut paikoilleen kummassakaan mielessä. Monia kokeiluja takana. Nyt häpeä erottaa muista ihmisistä.

Molemmin puolin elämä on vain kasa hajanaisia paloja. Tietääköhän nainen, kuka hän onkaan? Millainen kuva hänellä on kenties itsestään?

”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”

Jeesuksella olisi naiselle lääkettä, joka eheyttäisi. Mutta sen nauttiminen edellyttää, että katsahdetaan miten palojen kuuluisi järjestyä.

Siksi Jeesus käskee hakea aviomiehenkin kaivolle, kun nainen pyytää saada Jeesuksen antamaa vettä.

Otetaan se kasa paloja, asetellaan ne hieman erilleen toisistaan ja aletaan selvitellä.

Tähän ryhtyminen tekee sen verran kipeää, että täytyy yrittää kääntää keskustelu toisaalle, uskontoon.

”Sinä olet selvästi kyllä profeetta, mutta mitenköhän nämä uskonnolliset asiat nyt täytyisi ajatella. Missäköhän sitä pitäisi oikeasti rukoilla, kun siitä on vähän erilaisia mielipiteitä? Eipä näistä palasista oikein tiedä.”

Naisen johdatteluun saattaa kätkeytyä piiloviesti: ”Miten tässä pitäisi nyt elämänsä järjestää? Ei näistä meille opetetuista moraalisäännöistäkään oikein tiedä miten ne on. Liekkö nekin vähän epävarmoja niin kuin tämä rukoiluasia?”

”Usko minua nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”

Näitä palasia ei järjestellä maantieteen perusteella eikä oikeastaan kirkkokunnankaan perusteella. Jeesuksen mukaan on oltava totuudellinen, jotta voi yhtyä Jumalan henkeen, jotta ihmisen henki ja Jumalan henki loksahtavat toisiinsa ja yhteys aukeaa.

”Taidanpa odottaa kunnes varsinainen Messias tulee. Hän ilmoittaa miten asia on” tuumii nainen välttelevään sävyyn saadakseen Jeesuksen hiljaiseksi.

”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”

Juuri kun nainen luuli, että nyt hän löysi korkeimman tahon mihin vedota, juuri kun hän luuli pääsevänsä pakoon, juuri kun hän keksi logiikan, jolla pitäisi elämänsä palapelin kasana, niin naps, ja naisen elämästä puuttuva ratkaiseva palanen oli täysin odottamattomasti paikallaan.

”Tässä minä olen, messias, pelastajasi. Pysy sinä tässä ja totuudessa – pysyt hengessä. Saat elämän vettä. Muutkin elämäsi palaset, sisäiset ja ulkoiset loksahtavat hiljalleen kohdilleen: paljastuu Jumalan kuva, joka sinusta luotiin. Löydät itsesi. Saat syntisi anteeksi, saat voittaa häpeän, tulla kaivolle yhdessä toisten kanssa.”

Juuri kun nainen juoksi karkuun, Jeesus tuli vastaan. Kun nainen käpertyi itseensä, hän huomasikin puristautuvansa Jeesukseen.

 

Mitä rajoja Jeesus olikaan valmis ylittämään löytääkseen naisen, päästäkseen asettamaan palasensa kohdalleen?

Hän puhui ylipäätään miehenä naiselle; hän puhui juutalaisena samarialaiselle; hän jopa pyytää saada jakaa astian samarialaisen kanssa; hän puhui naisen kanssa yksin; hän puhuu naiselle, joka elää moraalittomasti.

Jeesuksessa Jumalan Henki tulee sinne, missä on inhimillisiä rajoja, tuntematta noita rajoja. On varmastikin paljolti hänen ansiotaan, että elämä miesten ja naisten välillä on nykyään aiempaa välittömämpää.

Missä meillä ei ole muuta kuin toiveemme, että joku järjestäisi elämämme, juuri siellä Jeesus on ja sanoo, ”minä se olen”.

Elämämme puuttuva palanen.

Seppo Viljasjärvi

 


Kategoriat: jumalanpalvelus, saarna

Avainsanat:


Selaa artikkeleja:

© 2020 Keuruun Seurakunta