Papin paja

Uuden luomisen viljelijöitä

Kirjoitettu 15.3.2020 klo 14:21

Saarna 3. paastonajan sunnuntaina Petäjäveden kirkossa

Joh. 12: 37-43

Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:
– Herra, kuka uskoi meidän sanomamme?
Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
– Hän on sokaissut heidän silmänsä
ja paaduttanut heidän sydämensä,
jotta he eivät silmillään näkisi
eivätkä sydämellään ymmärtäisi,
jotta he eivät kääntyisi
enkä minä parantaisi heitä.
Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

”Jumala sanoi: tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”

”Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.”

Nämä olivat lainauksia Raamatun alusta, luomiskertomuksesta.

Otin sen siksi tähän, koska Johanneksen evankeliumi, jota äsken kuulimme, se on kuin yksi iso luomiskertomus.

Se alkaa sanoin ”Alussa…oli Sana. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.”

Löydämme jo tuosta monta yhtymäkohtaa Vanhan testamentin luomiskertomukseen. Jo ensimmäinen sana ”alussa” on sama. Puhutaan luomisesta Sanan voimalla, puhutaan elämästä ja valosta, juuri niin kuin Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa.

Sitten puhutaan uusista luomuksista: ”kaikille, jotka ottivat hänet vastaan hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.”

Sen jälkeen voimme löytää evankeliumin varrelta muitakin viitteitä siitä, että nyt on käynnissä uusi luominen.

Jeesus muuttaa veden viiniksi. Jeesus parantaa kuninkaan virkamiehen pojan, Jeesus parantaa miehen Betesdan altaalla, Jeesus ruokkii 5000 miestä, Jeesus parantaa sokeana syntyneen. Ja Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista.

Jos laskit mukana, huomasit, että siinä oli 6 ihmeellistä, uutta luomisvoimaa esittänyttä tekoa. Sellaisia tekoja, jotka ei voineet jäädä keneltäkään huomaamatta. Nämä teot taitavat symboloida Johanneksen kerronnassa 6 ensimmäistä luomispäivää.

Johannes siis monin tavoin viestittää, että Jeesuksessa on käynnissä todellinen uusi luominen.

Mutta sitten, ikään kuin kuudentena päivänä, näillä Jeesuksen julkisen toiminnan viime metreillä kerrotaan päivän evankeliumin mukaan

”Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen.”

Voimme kuvitella Jeesuksen turhautumisen kaiken tuon edessä.

Ihmisten edessä oli jotain, jossa he voisivat löytää tulleensa uudesti luoduiksi; he voisivat löytää todellisen miehuuden ja naiseuden, mahdollisuuden tulla todellisiksi Jumalan lapsiksi, mahdollisuuden syntyä uudesti.

He voisivat astua Jeesuksen valoon, ottaa hänet vastaan.

Mutta Jeesuksesta loistava kirkkaus sokaisee heidät niin, etteivät he kykene näkemään häntä.

Niin voi syntiselle ihmiselle käydä Jeesuksen edessä. Vaikka silmien edessä näkyisi selvästi pahan vallan voittava ihminen, voi ihminen mieluummin jäädä tuttuun ja turvalliseen pahuuteensa.

Joku voi haluta jäädä pimeyteen. Siellä ei tarvitse oppia totuutta itsestään, jonka valo paljastaisi.

Näin kävi tämän tästä Israelin autiomaavaelluksella. Vaikka israelilaiset olivat saaneet nähdä monta monituista Jumalan ihmetekoa, vaikka kaikin tavoin heille oli tehty ilmiselväksi, että heitä oltiin johtamassa vapauteen, siitä huolimatta he nurisivat autiomaassa.

Lopulta Jumala antoi myrkkykäärmeiden purra heitä. Halusiko Jumala näin osoittaa heille, että oli myrkyllistä velloa omassa epäuskossa? Sen sijaan ihmisen olisi viljeltävä kiitollisuutta Jumalalle. Se tuottaisi satona iankaikkisen elämän, pääsyn luvattuun maahan. Kiitollisuuden viljeleminen sytyttäisi sydämeen Jumalan kirkkauden. Alkaisi nähdä asiat toisin, löytäisi Jumalan lapseuden Kristuksessa.

Myöhemmin Vanhan testamentin kerronnassa Jumala kuvaa epäuskoa juuri ”synnin myrkyksi”. 5. Moos. 29:18

Kaikkien tuolla autiomaassa käärmeen pureman saaneiden tuli kohottaa katseensa Mooseksen valmistamaan pronssikäärmeeseen. Siten he saattoivat jäädä eloon ja päästä määränpäähänsä.

Tuossa Jeesus näkee esikuvan omasta itsestään. Tässä Johanneksen evankeliumissa, 3. luvussa hän sanoo: ”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen saisi iankaikkisen elämän”. Joh. 3:14-15

Jeesuksen ristinkuolema onkin 7. uuden luomisen merkki Johanneksen kerronnassa. Se on 7. luomispäivän symboli. Samalla se on kuvaava symboli siitä, että uusi luominen tuli nyt päätökseensä niin kuin aikanaan 7. päivänä.

Viimeinen ihmistä kahlitseva farao, itse kuolema, teki pahimpansa.

Mutta siinä tuli valmiiksi Jumalan uusi luomistyö Kristuksessa. Koitti todellinen vapaus. Oli todellinen Jumalan sapatin aika, ikuinen lepo.

Tämä kaikki kutsuu meitä tänään tutkimaan itseämme. Huomaammeko, mitä Jumala on meille valmistanut Kristuksessa?

Tiedostammeko, että meidät on kutsuttu olemaan viljelijöitä ja varjelijoita todellisessa uudessa luomakunnassa?

Vai onko Jeesus meille lähinnä meidän henkilökohtainen vapahtajamme? Tämän suuntaisesti toimivat nuo juutalaiset hallitusmiehet, jotka uskoivat Jeesukseen, mutta eivät uskaltaneet tuoda sitä julki.

Meidän tehtävämme on laittaa koko maailma heijastamaan Jumalan kirkkautta ja kunniaa, tehdä kaikkialla taivasten valtakunnan tekoja. Siten meidän tehtävämme on kaikkialla heijastaa Jumalan uuden luomakunnan toivoa.

Jeesuksen ylösnousemuksessa ei ole kyse vain jostakin yksittäisestä historian tapahtumasta. Siinä meidän ympärillemme avautui todellisesti uusi Jumalan huone, koska kaikkea tätä elämäämme koskettanut kuoleman valta murtui.

Siksi niissä teoissa, joita meidät on kutsuttu tekemään, niissä ei ole kyse vain jonkin kauniin aatteen ilmaisemisesta tässä maailmassa. Niissä on kyse jostain todellisesta: Jumalan voiman ilmaisemisesta, elämän syvimmän luonteen tuomisesta esiin.

Seppo Viljasjärvi


Kategoriat: jumalanpalvelus, saarna

Avainsanat: ,


Selaa artikkeleja:

© 2020 Keuruun Seurakunta