Majakka

11.5.2021

ÄIDIT  VAIN…

Toukokuun toinen sunnuntai on omistettu äideille, mummuille ja isomummuille; joskus tosin suvun kantaäiti saa jopa neljän polven onnittelut. Äiti on jotain erityistä. Ilman äitiä ei voi tulla ihmiseksi, ilman äidin rakkautta ei voi kasvaa ehjäksi ja täydeksi.

Oma edesmennyt äitini eli elämänsä viime vuodet muistisairaana, tulin joskus äitienpäivänä tai omana syntymäpäivänäni sanailleeksi: ”Muistatkos äiti sen hetken, kun sinä teit minusta ihmisen ja minä sinusta äidin?” Olinhan äitini esikoispoika. Taisimme sitten molemmat hyväntuulisesti naurahtaa, että emme me kumpainenkaan oikein muista, siitähän on jo aikaa.

Äitienpäivän tienoilla ja varsinkin juhlapuheissa on helppoa haksahtaa latelemaan korulauseita äideistä ja äideille. Usein kyllä tarvitaan hyviä sanoja ja joskus myös juhlan nostatusta, mutta äiti taitaa kuitenkin tarvita enemmän arjen muistamista ja reilua kohtelua. Nykymaailmassa nuoret äidit ovat oikeasti kovilla. Selviämisen ja suoriutumisen paineita satelee kaikkialta. Ei ihme, että kaikki eivät uskaltaudu äideiksi.

Onneksi isät ja me papatkin olemme nykyään aivan eri tavalla mukana kodin, lasten ja lastenlasten arjessa, kuin oman lapsuuteni aikoina. Minusta tuli tuossa männä viikolla viidennen kerran pappa. Kyllä se vaan on herkkä asia, kun lapsestani, jonka synnytyksessä olin mukana tulee äiti. Potran pojan myötä myös papan tulevaisuus ja toivo saivat tavoitetta ja sisältöä.

Lapsenlapsia on helppo ihailla ja heistä on mukava nauttia; omista lapsista ei niin ehtinytkään. Meille isovanhemmille tarpeellinen ohje kuuluu: Älä ihaile ainoastaan lapsenlapsiasi, vaan muista ihailla myös heidän vanhempiaan.  Auta, älä häiritte ! –  Jorma Panulan ohje  koulutettaville kapellimestareille on myös sopiva vinkki meille.

… NUO TOIVOSSA VÄKEVÄT, JUMALAN NÄKEVÄT –  Lauri Viidan sanoin.

ONNEA JA SIUNAUSTA ÄIDEILLE!

Ossi Poikonen

© 2021 Keuruun Seurakunta