Majakka

11.2.2021

Kevättä kynttelistä, valoa ja iloa 🙂

Aivan huikeaa on valon lisääntyminen. Valo saa useimmat ihmiset heräämään ja tätä hyvää tunnetta tarvitsemme jaksaaksemme. Hyvän äärellä mietin myös, milloin aarrearkku on kiinnostavimmillaan tai milloin juhla on parhaimmillaan? Juuri ennen löytymistään ja hetki ennen kuin se avataan/juuri ennen juhlan alkua. Kristinuskoon kuuluu ajatus siitä, että Jumala on meille ihmisille salattu. Vaikka tiedämmekin Jumalasta yhtä jos toistakin, emme voi kuitenkaan koskaan täysin ymmärtää ja selittää Jumalaa. Hän on aina enemmän kuin voimme sanoa ja ymmärtää. Jumala on meihin ihmisiin taottu aarrearkku, jonka olemassaolon jokainen sielussaan tunnistaa, mutta jota kukaan ei ole lopullisesti löytänyt eikä selittänyt tyhjiin. Jumalalla on meille annettavaa jatkuvasti!

Ensi sunnuntaina on sekä laskiainen, jossa aloitamme tutkistelemaan ihmeellisen Jumalan rakkautta uhritien ja kärsimyksen kautta, että ystävänpäivä, jolloin yritämme ilmaista sen mikä on sisimmässämme selvää joka päivä, mutta niin usein jää kertomatta. Molemmat aiheet kertovat samasta rikkaudesta, jonka kaipuu meillä on ja jota emme myöskään voi tuntea läpikotaisin. Aina löytyy uutta ja ihmeellistä. Ensi sunnuntain kirjeteksti nimittäin on tuo tunnettu rakkauden ylistys 1 Kor. 13, joka päättyy :”Niin pysyvät nämä kolme; usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Kirkkoisä Augustinus on kuulemma kirjoittanut näin: ”Jumala on niin mittaamaton, että kun tuntee Hänet löytäneensä, on jo etsittävä uudestaan.” Salattu Jumala löytyy jokaisen elämässä yhä uudestaan yhä uusissa tilanteissa ja uusien kysymysten ääreltä. Mistäköhän minä Häntä ja rakkauden rikkautta seuraavaksi etsisin?

Siunattua löytöretkeä valon ja rakkauden maailmaan!

Kirsti Mäkinen
nuorisotyönohjaaja

© 2021 Keuruun Seurakunta