Majakka

5.3.2020

Rukous ja usko

Elämme kirkkovuodessamme 40 vuorokautta kestävää paastonaikaa. Tulevan sunnuntain aihe on rukous ja usko. Olemme erilaisia rukoilijoina. Jumala on kuitenkin luvannut kuulla jokaista. Vaikka unohtaisimme rukouksen, Jumala ei unohda meitä.
Hän on Isä, joka on luonut kaikki ihmiset, siksi jokainen ihminen on hänelle ainutkertainen ja tärkeä. Saamme muistaa usein myös omaa kastettamme, armoliittoa mikä kestää. Jumala ei jätä aloittamaansa hyvää työtänsä kesken. Onneksi on näin, sillä meiltä jää hyvin moni asia kesken.
Uskon syvin olemus on siinä, että Jumala uskoo meihin ja Hän ei väsy antamasta anteeksi. Jumala haluaa hyvän suunnitelmansa tapahtuvan meidänkin elämässämme, jotta Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Siksi Hän on antanut käskynsä ainutkertaisen elämämme käyttöohjeiksi nin yhdelle ihmiselle kuin kansakunnillekin.
Rukous liittää meidät lähemmäs Jumalaa, vaikka koskaan emme ole Häneltä hukassa. Raamatun mukaan olemme aina ja kaikkialla Jumalan edessä. Slloinkin kun yrittäisimme paeta Häntä, emme siinä onnistu – ja näin on hyvä. Jos löydämme Katekismuksesta tai netistä Athanasiuksen uskontunnustuksen, mikä yhdistää koko kristikuntaa, niin sitä kannattaa lukea ja pohtia luettua.
Kotikirkko maisemassa on kuin uskontunnustus. Se luo sanatonta mutta näkyvää turvallisuuden tunnetta ja muistuttaa Jumalan uskollisuudesta muuttuvassa maailmassa. Jumala on läsnä monin tavoin ja kaikessa, mutta erityisesti sanassaan, joka kirkastaa Vapahtajaamme kaiken kärsimyksen voittajana jokaiselle. Saamme sisimmässämme sanoa Psalmin 25 ajatuksin, Sinä Herra olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua.
Lauri Oinonen

© 2020 Keuruun Seurakunta