Majakka

13.7.2020

Sana apostolien päivälle

Ensi sunnuntai on kirkkovuodessa apostolien päivä, mitä vietämme kuudentena sunnuntaina helluntaista. Olemme kalentereissamme juuri ohittaneet 29.6. apostoli Pietarin päivän, jolloin Pekat ja Petrin ovat viettäneet nimipäiväänsä. Kirkon historiassa tuo päivä on muistuttanut apostolien Pietarin ja Paavalin kuolemasta Rooman keisari Neron vainoissa vuonna 67. Ruotsissa, johon Suomikin kuului, siirrettiin tämä muistopäivä nykyiselle paikalleen apostolien sunnuntain aiheeksi.
Apostolien päivän liturginen väri on punainen, mikä muistuttaa Kristuksen nimen tähden henkensä menettäneistä marttyyreistä, joita olivat kaikki Vapahtajamme valitsemat apostolit lukuun ottamatta Johannesta. Ainoastaan hän sai korkean iän elettyään kokea luonnollisen kuoleman Patmos-saarella saamiensa näkyjensä jälkeen, joista Raamattumme viimeinen kirja Johanneksen Ilmestys kertoo.
Ne tehtävät, joissa Raamatun apostolit toimivat, alkoivat jo Vanhan Testamentin aikana ja jatkuvat tänäänkin aikain loppuun saakka. Luomisen Jumala on antanut  luomalleen ihmiselle tarkoituksen elämässä. Käsite ”Jumalan kuva” sisältää tämän. Luomisen Jumala haluaa ihmisen kautta tahtonsa toteutuvan tässä ajassa ja maailmassa. Elämän käyttöohjeiksi on annettu kymmenen käskyä, jotka Jeesus kiteytti rakkauden kaksoiskäskyksi. ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.
Jo luomisessa Jumala antoi siis tarkoituksen ja tehtävän ihmiselämälle. Hän haluaa hyvän toteutuvan meidän kauttamme. Jumala luottaa tässä ihmiseen. Meidät on ihmisinä luotu ”arjen apostoleiksi”. Syntiinlankeemus kuitenkin särki sen, mikä oli tehty ehjäksi. Jumala äärimmäisessä hyvyydessään ei kuitenkaan hylännyt ihmistä. Kristillisen uskomme perusasia on se, että Jumalan rakkaus on ääretön ja siksi Jumala tuli ihmiseksi maksamaan lankeemuksen hinnan. Jeesus ristillä voitti kuolemallaan synnin palkan, kuoleman ja avasi tien ikuiseen elämään.
Siksi olemme viettäneet pääsiäistä ja jokainen sunnuntai ja aamunkoitto saa muistuttaa meitä tästä. Kasteessa kutsutaan nimeltä Kristuksen omaksi ja taivaan perilliseksi. Rikkauksista suurin annetaan lahjaksi. Kun oma usko tuntuu heikolta tai mahdottomalta, saa silloinkin muistaa kastetta. Jumala ei jätä aloittamaansa hyvää työtä kesken. Hänellä on tarkoitus jokaisen kohdalla tähän elämään ja taivasta varten.
Lauri Oinonen

© 2020 Keuruun Seurakunta