Majakka

19.6.2020

SERKUKSET

Johannes Kastaja ja Jeesus Nasaretilainen olivat sukulaisia. Ehkäpä eivät ensimmäisiä serkkuja: toisia tai kolmansia varmastikin. Vanha Elisabet ja nuori Maria tapasivat toisensa lasta odottaessaan. Ikäeroa vauvoilla oli puoli vuotta – Juhannuksen ja Joulun välinen aika. Evankelista Luukas kertoo, että Jeesus-vauva hypähti Marian kohdussa, kun sukulaisnaiset kohtasivat Elisabetin luona.

Serkukset olivat kovin erilaisia elämäntarinaltaan.  Johannes vietiin jo lapsena elämään askeettista erämaan munkin elämää. Evankeliumit kertovat, että hän pukeutui karheaan kamelinkarvaan ja eli syömällä erämaan antimia mm. hyönteisiä ja villimehiläisten hunajaa.

Jeesus taas oli tavallinen kotipoika, joka varttui pienessä Galilealaisessa Nasaretin kylässä. Hän kävi synagoogakoulua ja leikki veljiensä ja naapurin poikien kanssa. Isä-Joosef oli kirvesmies, joten Jeesus oletettavasti oppi jo nuorena, kuten vanhimman pojan kuului, puunveiston ynnä muut isän ammatin käsityötaidot.

Johanneksen sanoma oli karu. Tee parannus- yritä ja yritä vielä kovemmin, jospa onnistuisit olemaan parempi ihminen, jopa Jumalan kriteerit täyttävä. Jeesus taas saarnasi armon ja rakkauden sanomaa – Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Molemmat serkukset olivat tarvittaessa totuuden puhujia, Johannes pelkästään kovasanainen. Jeesus osoitti kovimman kritiikkinsä ylpeille kansanjohtajille, ei koskaan elämänsä ahdingossa kamppaileville.

Molemmat serkukset kokivat väkivaltaisen kuoleman. Tuohon aikaan se ei ollut juurikaan harvinaista. Johanneksen mestasi kuningas Herodes, löyhän lupauksen seurauksena, jonka kuningas tuli antaneeksi rakastajattarelleen. Myös Jeesus koki ennenaikaisen ja täysin syyttömän kuoleman, vain reilun kolmenkymmen vuoden iässä. Jeesuksen kuolema liittyi tuon ajan suurvaltapolitiikkaan ja Juutalaisen uskonnon tiukkaan tulkintaan.

Johanneksen sanomalle ei taida olla näin koronakevään jälkeen juurikaan käyttöä. Olemme joutuneet pakosta yrittämään ja vielä senkin jälkeen yrittämään selviytymistä. Sen sijaan Jeesuksen sanoma on yhä toivoa virittävä ja aivan voimaannuttava. Mitä vaikeammat ajat ovat käsillä, sitä tärkeämpää on ”hyvyyden voiman ihmeellinen suoja”.

Ylösnoussut Herramme kulkee meidän askeleissamme, hän antaa selviytymisen voiman ja tulevaisuuden toivon. Jussinpäivänä auringonvalo on suurimmillaan. Kristuksen armonvalo ei häivy siirtyessämme kohti syksyä ja hämärää.

 Sydämen valoa ja somaa  Mittumaaria;  itse kullekin säädylle!

Ossi Poikonen

© 2020 Keuruun Seurakunta