Majakka

16.4.2020

Tässä ja nyt 

Televisiosarjojen mainoksissa kerrotaan: milloin se esitetään, koska tuon sarjan jaksot ovat katsottavissa ennakkoon. Katsojan ei tarvitse odottaa, hän saa olla viisas: minäpä tiedän mitä tapahtuu. Tietäminen on tärkeää, se luo turvallisuutta ja nostaa itsetuntoaSome on täynnä nokkeluutta mittaavia testejä tai arvailuja valitsemasi kuvan perusteella, millainen olet. Itsetuntoa hivelee kauniit analyysit, joista voin itseni tunnistaa. Kaikkea en voi tietää ennakkoon, parhaat asiat tapahtuvat odottamatta – tosin myös pahimmat surut – tulevat kuin puskan takaa ja ajavat minut seinää vasten. Minun on pysähdyttävä, pystyn jatkamaan kun olen kyennyt hoitamaan asiaa eteenpäin fyysisesti ja henkisesti. Toivottavasti saan apua ja toivottavasti osaan ottaa apua vastaan.  

Ensi sunnuntain aihe on Ylösnousseen todistajat.  Joh. 21:1-14, Jeesus ilmestyy jo kolmannen kerran opetuslapsilleen ja he tajuavat nopeasti kuka rannalla seisoi. ”Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen.” Tuttua, turvallista, arjen täyttämään elämään toi Jeesuksen näkeminen.  

Tänään elämme erilaista arkea, ehkä se on jo muotoutunut tutuksi. Uutisia seuraamme. Keittiön pöydän ääressä tehdään seuraavan päivän etätoimintojen suunnitelmia ja menneen pohdintoja. Mahtuuko päivääni hetki huomata kuten opetuslapset:” se on Herra”? Voinko pysähtyä hetkeksi, etsiä elämääni ja lasteni elämään turvallista hahmoa, joka sanoo: ”minä olen sinun kanssasi nyt!” Jumalan edessä minun ei tarvitse olla viisas. Jumalan edessä olen oma itseni ja vielä enemmän. Hänen arvostuksensa on aitoa ja siksi vaikeasti hyväksyttävää – kuitenkin hän sanoo meille kaikille:” olet minulle rakas, olet ainutkertainen ja riittävän taitava kaikkeen mihin ryhdyt. Monen muun uuden asian rinnalle, voisiko tavaksi tulla yksin tai lapsen vuoteen vierellä lausuttu iltarukous:” Tule Jeesus lapses luo, armos siunaukses suo. Tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa Aamen”. Suostunko olemaan tuo pieni ja tärkeä? 

Kirsti Mäkinen 

© 2020 Keuruun Seurakunta