Majakka

14.1.2021

YHDESSÄ

Kuinka tärkeää onkaan kokoontua yhteen.  Toisaalta on myös niin, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Molemmista asioista olemme saaneet viitteitä viime aikoina. Kuinka paljon kaipasimmekaan yhteisiä joululauluja ja joulukirkkoja. Onneksi on striimit, että jotenkin tavoitimme yhteisömme, mutta rehellisesti sanoen, ei se sittenkään korvaa täysiä kirkonpenkkejä ja yhdessä veisaamista.

Loppiaisena saimme rapakon takaa karun muistutuksen siitä, mitä kokoontuminen voi saada aikaan. Parempi olisi ollut pysyä kotona, paitsi tietysti kongressin. Vuosien psyykkaus kantoi surullista hedelmää. Kuinka tärkeä onkaan pitää yllä mahdollisuutta kritiikkiin. Kirkon alkuaikojen hurmahenkien paimennukseen  apostoli Paavali suositteli; ” ja toiset arvostelkoot”(1 Kor 14:29).

Seurakunta on yhteen tulemisen yhteisö.  Suomen kielen sana kuulostaa seuran pitämiseltä, naapurimaissa on enemmän yhdessäolon makua –  församling – koguduse. Viron kielessä on kaunis ilmaus: ”yhes koos”. Sitä käytetään usein seurakunnan elämää kuvaamaan.  Ei riitä, että olemme koolla – tarvitsemme yhteyttä ja ykseyttä.  Jos olemme koolla vain vahvistaaksemme oikeassa olemistamme, olemme ilman muuta myös vastustamassa joitakin – Luojan luomia ovat hekin.

Ensi sunnuntain evankeliumi Luukkaan mukaan alkaa: ”Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan”. Jo lapsena opittu tapa vei Jeesuksenkin synagogaan – juutalaisseurakunnan kirkkoon. Kreikankielen sana synagoge tarkoittaa kokoontumispaikkaa- Heprean vastaava bet kneset  on kokoontumisen talo. Tärkeää on tulla yhteen, ei vahvistamaan eroavaisuutta, vaan luomaan osallisuutta ja yhteisyyttä.

Tyhjät kirkonpenkit ovat surullisia; nyt pakosta, tätä ennen kiinnostuksen ja ehkä ymmärryksenkin puutteesta. Kuinka tärkeää olisi tulla yhteen, ei vahvistamaan yhtä mielipidettä vaan tulla todentamaan, että meitä on moneksi…ja hyvä niin. Kirkko on aina ollut moniääninen Jumalan lasten kokoonpano. Isä kyllä ymmärtää, että kaikki lapset ovat omanlaisiansa. Äiti ja isä nauttivat eniten siitä, kun erilaiset lapsensa ovat yhdessä ja yrittävät ymmärtää ja auttaa toisiaan.

Ossi Poikonen

© 2021 Keuruun Seurakunta